Hyvää uutta vuotta 2014!

Mau lokikirja!

"Iloinen" joulunaama. Kortti on tilattu Eirikuvalta.

Joulu tuli taas, ja uusivuosikin on jo ovella. Monet sukulaiset muistivat minua herkku- ja lelulahjoilla, kiitokset heille. Olin jouluaattona kuitenkin varsinainen hapannaama. Olin vain omissa oloissani ja loin isäntäväkeen happamia katseita. Välillä jaksoin innostua lahjojen avaamisesta, mutta siinäkin yritys vähän loppui kesken. Ei sitä aina vaan jaksa. Ja miksi pitäisi itse vaivautua, kun sitä varten on ihmisiäkin paikalla. No, paketeista tipahtelevista herkuista kuitenkin ilahduin. Nyt joulun jälkeen olen taas ollut iloinen ja hellyydenkipeä itseni.

Paketin kimpussa.

Uudenvuoden vietän kylässä "serkkuni" Pekka-kissan luona. Pekalla on töpöhäntä, jolla se naputtelee lattiaa. Saa nähdä, miten meillä tällä kertaa synkkaa. Ehkä rauhoittelemme toisiamme rakettien paukkeessa. Yleensä katselen Pekkaa nenänvarttani pitkin ja sähisen, jos se yrittää lähennellä. Pekka on jo vanha ja kokenut maalaiskolli, mutta meitä hienoja leidejä se ei oikein ymmärrä.

Minulle tämä aika vuodesta on muistorikasta, sillä 29.12.2009 pääsin perheenjäseneksi tänne mukavaan kotiini. Hurmasin hakijani välittömästi leikkisyydelläni ja suloisuudellani. Automatkalla mau´uin sydäntäsärkevästi. Olin uudessa kodissa ensin aika pelokas ja viihdyin turhankin hyvin kylpyammeen alla piilossa. Myös joulukuusen alla koin olevani turvassa. Parin päivän päästä kuitenkin huomasin, että uusi porukka onkin ihan jees, ja sittemmin olen nautiskellut olostani.

Lokikirja, pahoitteluni siitä, että olen talven mittaan laiskistunut kirjoittajana. Eipä minulla ole ollut paljoa asiaakaan alukseni noston jälkeen. Olen muuttunut aikamoiseksi maakravuksi ja kodin lämmöstä nautiskelijaksi!

12.-13.10. Rymättylän Kirkkolahti

Oi lokikirja,

pääsin vielä viettämään syysyön veneessä. Suuntasimme lauantaina kohti Rymättylän vieraslaituria. Tunsin oloni veneessä todella kotoisaksi ja mukavaksi. Leikin ja kiehnäilin innoissani ja yöllä nukuin kiltisti ääniä päästelemättä. Pimeä syysyö sujui siis ihanan rauhallisesti.

Sunnuntai-iltapäivä vietettiin mukavasti ulkoilun ja letunpaiston merkeissä. Sale ilahdutti valikoimallaan, ja mukaan tarttui muutakin kuin lettukermavaahto. Kirkkomaa kylpi kauniissa syysväreissä. Keskiaikaista harmaakivikirkkoa voi ihastella myös satamasta käsin. Rymättylän keskusta on pieni, mutta sympaattinen.

Luontoäiti antoi minun jälleen kerran paistatella kauniissa ja lämpöisessä syysauringossa. Oli hienoa nähdä, että Airiston aalloilla oli vielä syksyn säistä nauttivia veneilijöitä.







Njammm!

Kaunotar ruohon kimpussa.












6.10. Naantali

Mjau lokikirja!

Käväisin sunnuntaina Naantalissa. Oli hienoa päästä taas merelle! Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, ja kaupunki kylpi kauniissa syysväreissä. Ohjelmassa oli kahvittelua, leppoisaa käppäilyä ja Kuparivuorelle kiipeäminen. Minutkin kiidätettiin sinne kätevässä kantokassissani. Korkealta kalliolta oli upeat näkymät. Naantalilaiset tuntuvatkin nauttivan vuorestaan, sillä siellä näkyy aina olevan väkeä.

Myönnettäköön, että minua hiukan
jännitti niin uljaalla ja aukealla paikalla, joten hetken hämilläni tutkiskeltuani turvauduin kassini suojaan. Sieltä oli turvallisempaa seurata vuoren elämää. Jännä retki!

14.-15.9. Sattmarkssundet

Oi lokikirja,

lauantaina lähdin taas kohti Airiston aaltoja. Keula suunnattiin Sattmarkin kahvituvan vieraslaituriin Paraisille. Matka sujui kauniissa auringonpaisteessa mukavasti. Satama oli rauhallinen, ja vieraslaituriin tuli toinen vene vasta aamulla. Laituri on kapean väylän varrella, ja ohitse kyntävien veneiden aallot kimpoilivat rannalta toiselle häiriten minua jonkin verran. Syysliikenne oli kuitenkin jo aika rauhallista. Laiturin vieressä on pieni hiekkaranta, josta lämpimällä säällä voisi hyvinkin polskahtaa uimaan. Alueella on myös eripituisia vaellusreittejä, jotka kiireen takia jäivät vielä tutkimatta.

Isäntäväki maisteli 1700-luvun laivamiestorpan kahvilassa kakkua ja itseleivotusta leivästä tehtyä voileipää. Molemmat maittoivat hyvin, ja kahvin hintaan kuului santsikuppi. Munkki tai pulla olisivat maistuneet paremmin kuin tuhti kakkupala, mutta valinnanvaraa ei ollut niin paljon. Ulkona soi mukava haitarimusiikki ja syysaurinko lämmitti iloisia kahvittelijoita. Näin syyskuussa kahvitupa on auki vain lauantaisin ja sunnuntaisin, mutta jos kahvihammasta kolottaa, niin vielä on pari viikonloppua aikaa vierailla Sattmarkissa.

Kotia kohti suuntasimme Paraisten Suntin läpi. Ennen keskustaa veneilijä saa alittaa noususillan. Poliisi oli sunnuntaina aktiivinen, sillä ratsia odotti sekä Sattmarkin sillan takana että Suntin päässä. Olenkin jo ihmetellyt, että missä ne poliisit lymyävät. Muutoin kotimatka sujui mukavan rauhallisesti maisemia katsellessa.

7.-8.9. Hääveneilyä

Mau, mjaau, mriauuurrr lokikirja!

Tämä viikonloppu olikin aivan erityinen, sillä juhlittiin setäni häitä ja tuoreimman perheenjäsenen ristiäisiä. Minäkin olin vähän juhlinnassa mukana, sillä veneemme oli hääveneenä. Venematkan aikana raahauduin kajuutasta jokseenkin vastahakoisesti onnittelemaan hääparia. Olin sen hetken tietysti korrektisti pukeutunut. Muutoin minua ei paljon näkynyt, ja tylsistyin yksinäni veneessä bändiä kuunnellen. Vasta illalla pääsin pihalle jaloittelemaan. Kauhun hetkiä koin, kun pelottava piraattilauma ryösti morsiamen veneellä ja tömisteli kannella. Neitoa uhkasi jopa lankku, mutta onneksi sulhanen tyynnytti hurjat piraatit lumoavalla runolla ja laululla ja sai naisensa takaisin.

Ulkoilusta ja satunnaisista leikkituokioista huolimatta olin olooni varsin tyytymätön ja kostin seuranpuutteen isäntäväen saapuessa yöpuulle. Aina kun he olivat nukahtamassa, aloin mouruta hullun lailla enkä lopettanut millään ilveellä. Suloinen kostoni jatkui monta tuntia ja isäntäväki oli varsin vihainen. Hahaa!

Terrorisoinnistani huolimatta viikonloppu oli kuitenkin mainio ja ilma oli mitä kaunein. Hääparia onnisti, sillä yhtä upeaa keliä ei ole ollut samaisena viikonloppuna 30 vuoteen. Sunnuntaina keli oli jopa kuuma, ja Airisto oli pullollaan säästä nautiskelevia veneilijöitä.


Vielä kerran muhkeat onnittelut tuoreelle avioparille perheineen!

31.8.-1.9. Paraisten vierasvenesatama, Kalkholm

Hei lokikirja,

vietin muinaistulien yön Paraisilla ihastellen sataman edustalle sytytettyä kokkoa. Porukkani ovat ihastelleet sitä jo monta vuotta ennen kuin minusta oli tietoakaan ja olin vain haaveissa. Tuli näkyi hienosti veneestä, ja katselin sitä rauhallisin mielin suuresta väkijoukosta ja metelistä piittaamatta. Kaikki oli vallan mainiosti, kunnes kuului kova paukahdus ja taivaalle räjähteli outoja valoja. Siinä vaiheessa luikahdin piiloon ja jätin räjähtelevät valoilmiöt suosiolla isäntäväen katseltaviksi.




Lopulta pamahtelu päättyi ja siirryin sisätiloihin leikkimään raivoisasti. Sunnuntaina vaihdoimme paikkaa Sunttiin, jonka miljöö miellyttää minua enemmän. Ennen Paraisilta lähtöä poikkesimme vielä K-Supermarket Reimarin laituriin. Minä sain kaupasta uuden, hienon wc:n! En ole vielä vihkinyt sitä käyttööni, mutta kohta sen teen.

Ensi viikonloppuna veneeni palveleekin hääveneenä. Ehkä minunkin pitää keksiä päälleni jotakin juhlavaa...

17.-18.8. Teersalo

Miau lokikirja,

lauantaina suuntasimme Merimaskun kautta kohti Teersaloa. Porukat piipahtivat maissa, mutta viihtyivät illan kanssani veneessä. Kuuntelimme maista musiikin ristitulitusta: Vanhassa salakuljettajassa esiintyi trubaduuri P. J. Rautiainen ja RantaKlubista raikui karaoke. Minä olisin halunnut mennä maihin bilettämään, mutta jengini ei oikein innostunut. Yleensä olen metelin suhteen melkoinen arkajalka, mutta nyt halusin yön sykkeeseen. Olisin laulanut karaokessa Harmaan kissan tangon.

Teersalo ilmasta käsin

Aikani Teersalossa kului lähinnä veneessä leikkien. Minulle ei jäänyt paikasta oikein minkäänlaista mielipidettä. Pysähdyimme vielä Merimaskuun hakemaan Merikievarista lounaaksi pizzaa, johon voi aina luottaa ja jonka täytteissä ei koskaan nuukailla. Nuuskin pizzaa, katselin tuttuja maisemia ja tiesin, että seuraava etappi on koti.

                                                           "Raukean pedon leikki"

10.-11.8. Luonnonsatama

Mau lokikirja,

Vepsästä lähdettyämme tarkka suunta oli vielä vähän auki, mutta lopulta päätimme lähteä Haverön välistä Nauvoon päin. Kaipasimme Nauvon saariston upean korkeita kalliosaaria, jotka tuovat mieleemme Karibianmeren. Eksoottisissa tunnelmissa etsimme mukavan kiinnittymiskohdan eräästä saaresta. Nauvossa riittää yllättävän paljon asumattomia saaria, vaikka mökkeilijöitä onkin pilvin pimein ja lossijonot näyttivät sunnuntaina suorastaan huumaavilta.

Tuulta ei ollut lauantaina lähes yhtään. Vietimme rauhallista ja lämmintä iltaa rantakalliolla. Oli mahtavaa saada olla koko ilta ulkona! Yöllä kiitokseni illanvietosta oli se, etten maukunut pihalle yhtään. Vepsässä olin pitänyt vähän nurinaa ja aamulla malttamattomana herättänyt isäntäväen talsimalla heidän päällään peittoa leipoen. Se on heidän mielestään mitä mainioin tapa herätä, mutta minun katala tavoitteeni on vain saada seuraa ja aamupalaa.

Sunnuntainakin sain olla rannassa pitkät tovit. Isäntäväki teki vähän pidemmän tutkimusretken ja löysi rantapuiden suojista vanhan, pitkänmallisen rakennuksen perustusjäljet. Paikka oli jo vanhojen puiden peittämä. Asutuksesta kertoivat myös ihmisten parissa viihtyvät kasvit ja kiviaita. Minuakin kiinnosti nuuskia aluetta puiden hämärissä.

Kotisatamaan palasimme iltaseitsemän aikoihin. En ollut merimatkasta kovin innoissani, sillä olin väsynyt kaikesta happihyppelystä. En tyypilliseen tapaani jaksanut edes luikkia salaa laituria kohti, vaan menin tyytyväisenä koppaani ja autoon. Keräilen energiaa taas ensi viikonlopun reissuun. Mihinköhän sitä suuntaisi?


P.S. Rantakalliolla käppäillessäni minut yllätti sadekuuro. Painavat pisarat tuntuivat päässäni oudoilta, ja hämmentyneenä maukuen kiehnäsin emäntääni. En kuitenkaan pyrkinyt veneen suojiin, vaan nautin märän luonnon tuoksuista.

9.-10.8. Vepsä

Jaahas, lokikirjani.

Viikonloppuna pääsin jälleen merille ja olin asiasta jotenkin ihan yli-innoissani. Pyörin kajuutan penkeillä aivan hulluna ja intoilin myös lähdön jälkeen ajohytissä. Tunnistin Vepsän laiturin jo rantautuessamme ja olin iloinen päästessäni taas sinne. Ihmettelin, miten uimarannalla koira ryntäili hanhien perässä.














Emme kiirehtineet saarelta pois, vaan nautiskelimme kauniista ilmasta. Meille oikeastaan kaikki ilmat ovat kauniita, satoi tai paistoi. Henkilökohtaisesti pidän enemmän pilvisestä kelistä kuin kirkkaasta auringonpaisteesta. Kohti uusia seikkailuja lähdettiin vasta myöhemmin iltapäivällä.

27.-28.7. Bruddalsviken, Iniö

Mau lokikirja,

vietimme yön Iniön Bruddalsvikenin mukavassa ja rauhallisessa satamassa, jossa oli iltakymmeneltä vielä hyvin tilaa. Sähkötolppia oli aika vähän ja niihin mahtui kaksi johtoa kerrallaan, eli rantautuessa kannattaa pitää niitä vähän silmällä.
Aamulla isäntäväki teki kävelyretken kirkonkylään ja toiseen satamaan. Iniön kirkko oli todella hieno ja näkyi merellekin. Aurinkoisen kävelyn jälkeen maistui Bruddalsvikenin uimalaiturilta veteen pulahtaminen - ei minulle kuitenkaan, hyh.

Kotimatkasta teki vähän turhankin mielenkiintoisen välikohtaus, jossa ajohyttiin tuli jostakin järkyttävä määrä ahnaita hyttysenpoikasia. Minusta ei ollut mitään hyötyä, ja isäntäväki sai yksin listiä satoja itikoita, jotka tunkeutuivat korviin ja suuhunkin. Kammottavia otuksia. Siinä oli lentäviä pörrejä liikaa meikäläisellekin!

27.7. Kalskär

Lokikirja,

Merimaskusta lähdimme siis kohti Kustavia ja Iniötä. Vielä emme olleet päättäneet tarkkaa määränpäätä. Koska viime vuonna olin Kustavin vesillä, halusinkin Iniöön päin. Väylän varrella on uljas kalliosaari Kalskär, joka kartassa koostuu useammasta saaresta ja jonka keskellä näyttää olevan hieno lahti. No, se lahti ei ole erityisen hieno, vaan matala ja haiseva. Löysimme kuitenkin hyvän kiinnittymispaikan. Joku muukin on havainnut saaren mukavaksi käyntikohteeksi kivenrakoon piilotetuista grilliroskista päätellen.

Pysähdyimme saarelle lähinnä ruokailun ja tutkimusmatkailun merkeissä. Syömisen jälkeen teimme saarikierroksen, joka olikin aika kiipeilyä. Hämähäkkejä oli jo minunkin makuuni liikaa, ja naamani oli koko ajan aivan seitissä. Seittien läpi samoaminen oli kuitenkin vaivan arvoista, sillä kallion päältä oli upeat näkymät. Minäkin halusin vain istahtaa niitä ihailemaan. Helteisen viikon jälkeen lehtipuut olivat joka puolella jo kauniin keltaisia. Saari oli aika kuiva, eivätkä käärmeet tai punkit tuntuneet viihtyvän siellä. Kuulin vain vähän hiirulaisten vipinää.

26.-27.7. Merimasku

Moi lokikirja,

perjantai-iltana lähtö vähän venähti, ja irrotimme köydet vasta auringon kadotessa taivaanrantaan. Tiedossa oli pimeäretki Merimaskuun, josta olisi hyvä jatkaa matkaa avarammille vesille. Minä olin todella innoissani ja aistit valppaina, hämärässä viihtyvä eläin kun olen. Minun teki siinä huumassa mieli jopa loikata laidan yli mereen, koska en oikein taida tajuta, mikä märkä kokemus siitä seuraisikaan...

Aukeammilla kohdilla näkyvyys oli melko hyvä, mutta Merimaskun pimeässä suntissa joutui jo käyttämään valonheitintä. Tunnelma oli jännittävä ja hauska. Rantauduimme hiljaa kuin varkaat noin yhden aikoihin.

Aamulla suuntasimme Kustavin ja Iniön suunnille. Olin vähän loukkaantunut ja hapan, sillä luulin, että teemme matkaa tästedes vain öisin. Yön pimeys on paljon mukavampaa kuin kirkas ja porottava aurinko.

18.-19.7. Kasnäs

Oi lokikirja,

aamulla suunnitelmat muuttuivat taas kerran. Ihmis-isoäitini houkutteli meidät Kasnäsin kylpylään, jossa olemmekin vierailleet useamman kerran ja viime kesänä myös veneellä. Isoäiti tuli paikalle autolla ja yöpyi veneessä. Ihmiset pulikoivat kylpylässä ja vitsailivat minun tuomisestani lastenaltaaseen. Altaan vesi oli niin lämmintä, että minusta olisi kyllä tullut kissojen bulldog alta aikayksikön.



Eikö tämä sade lopu ikinä?

Vaikka aamu Söderönissä oli ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen, ilma muuttui päivän mittaan synkäksi ja sateiseksi. Seuraavana aamuna alkoi myös tuulla 11-13 m/s, eivätkä säätiedotukset luvanneet tuulioloihin muutosta moneen päivään. Ei siinä oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä tuulen suunnan ollessa meidän veneelle sopiva. Högsåra ja Helsingholmen saavat odottaa ensi kesään.

Taitoimme matkaa takaisin Paraisten Porttia kohti Kemiönsaaren rantaa myötäillen. Aukeammilla kohdilla luoteistuuli oli synnyttänyt jo hurjia aaltoja, ja rytäkän keskellä minä näin parhaaksi paeta sisätiloihin piiloon. Matka oli hurjin kokemani, ja olin todella helpottunut selvittyämme Höglandin suojiin. Minut kaivettiin piilostani ulos ja otettiin ulos toteamaan, että kaikki on jo hyvin eikä tarvitse enää pelätä. Uskalsinkin sitten jo taas jäädä ajohytin puolelle. Mutta kyllä oli reissu, huh huh!


Myrskyn jälkeen on poutasää.

17.-18.7. Luonnonsatama

Hei lokikirja,

tarkoituksemme oli siis mennä Helsingholmeniin tai Högsåraan. Helsingholmen näkyi jo kaukaa olevan täynnä, samoin Högsåran molemmat satamat ja myös Kejsarhamnin edustalla oleva ankkurointilahti. Päätimme etsiä oman suojaisan luonnonsataman, joka löytyi vihdoin vähän etelämpää.

Pidin kovasti rantakallioilla käppäilemisestä. Sain kesän ensimmäisen punkkini! Onneksi emäntäni huomasi sen heti valkealla kaulallani ja nappasi sen pois.






Viime vuonna pahin punkkipaikka oli Vepsä, jossa minuun hyökkäsi yhden kävelyn aikana kolme punkkia. Tänä vuonna Vepsän punkkisaldoni on onneksi vielä 0. Varokaa kuitenkin kanssakarvaiset Vepsän ja muidenkin saarten puskia!

16.-17.7. Parainen, Suntti

Miau lokikirja,

viimeisen lomaviikon tiistaina lähdimme kohti Helsingholmenia ja Högsåraa. Pysähdyimme ensimmäiseksi yöksi Paraisten läpi vievään Sunttiin, joka on matalahkolle veneelle kerrassaan mainio oikoreitti. Likaisuudestaan huolimatta Suntti on kukkasiltoineen aika romanttinen näkökulma Paraisiin.

Yö oli rauhallinen, mitä nyt mau´uin jonkin verran nähtyäni ikkunasta toisen kissan tepastelevan ohitseni. Vielä puoli neljältä kuului mopojen ääniä, mutta muuten saimme olla täysin rauhassa.

"Turpaeläin"

13.-14.7. Maisaari

Mau lokikirja,

toiseksi yöksi veimme kaverimme tutustumaan Maisaareen, jossa on hyvät pelailumahdollisuudet isoilla nurmikentillä sekä hiekkaranta.

Ensimmäisen kerran olin Maisaaressa vuoden 2012 syksyllä, jolloin pimeä tuli jo kahdeksalta ja seuraava päivä oli kovin sateinen. Saaresta ei siis oikein jäänyt hyvää käsitystä, mutta tällä kertaa kuva selkeni. Luontokierros ja lampaat jäivät vielä odottamaan!

12.-13.7. Vepsä

Kyllä lokikirja,

olin jälleen kerran Vepsässä, en kyllästy siihen koskaan. Eräs kaverimme tuli viikonloppureissulle mukaan, ja halusimme viedä hänet lempipaikkaamme.

Yöllä pääsin tutkimusretkelle ja törmäsin isoon rupikonnaan! Se oli outo tuttavuus, mutta kiehtoi minua kuitenkin vain muutaman sadasosasekunnin ajan. Sammakot taitavat kelvata minulle vain lautasella rapeiksi paahdettuina. Eipä Vepsästä sen kummempia terveisiä tällä kertaa.

9.-10.7. Vepsä

Hei lokikirja,

Nauvosta lähdimme kotoisemmille vesille, sillä seuraavana päivänä meillä oli jo muuta menoa. Kohteeksi päätettiin ikisuosikkimme Vepsä. Ohjelmassa oli grillailua ja reissun muistelua.

Grillatessa makupaloja hinkuvat suuret selkälokit vähän hirvittivät minua, mutta pidin kuitenkin hännän korkealla.

Kivoimman grillipaikan vuoksi jäimme ensin saaren eteläsatamaan, mutta etelätuuli yltyi lopulta niin keikuttavaksi, että makkarat hotkittuamme vaihdoimme paikkaa saaren pohjoispuolelle. Siellä vallitsi rauhallinen tyyneys, ja istuskelimme lämmintä iltaa kannella. Olin tyytyväinen reissuumme!

8.-9.7. Nauvo

Hei lokikirja,

aamukahdeksalta Torasvikenistä lähdettyämme suuntasimme Nauvon vierasvenesatamaan tuulensuojaan. Matka sujui hauskasti sivutuulessa keikkuen. En enää Kihdillä kokemani höykytyksen jälkeen jaksanut edes kiinnostua veneen heilumisesta.

Nauvoon päästyämme jatkoimme vielä vähän unia (minä olisin halunnut jatkaa niitä koko päivän). Isäntäväki viihtyi pitkään keskustassa, jossa oli mm. edullinen minigolf-rata ja mukavan leppoisa tunnelma. Luontopolulle minäkin pääsin mukaan. Puissa liihotteli paljon lintuja, joita oheisessa kuvassa himoitsen.

7.-8.7. Torasviken

Hyvä lokikirja,

yksi suosikkipaikoistani on Nauvossa sijaitseva lahti Torasviken, jossa olin viime vuonnakin. Ankkuroiduimme kalliokiinnityksellä samaan tuttuun kohtaan. Halusin heti jo väkisin rantaan ja sain raahattua porukat tutkimusretkelle. Pehmeät sammalet ja tassut upottavat, narskuvat jäkälät ovat kiehtovia. Illan ohjelmaan kuului rantaretken lisäksi minun hämmentämiseni kauko-ohjattavan veneen kanssa.

Jokin Torasvikenissä ja sen rauhassa kiehtoo meitä kaikkia kovasti. Siksi sinne oli päästävä, vaikka tiesimme, että aamulla lahteen alkaa tuulla suoraan 10 m/s. Heräsimme kahdeksalta tuulen yltyessä ja päätimme, että on paras vaihtaa aamiaisen jälkeen maisemaa. Niinpä visiittini Torasvikeniin jäi valitettavan lyhyeksi, mutta olen silti iloinen, että siellä tuli taas tänä vuonna käytyä!