Oi lokikirja,
lauantaina lähdin taas kohti Airiston aaltoja. Keula suunnattiin Sattmarkin kahvituvan vieraslaituriin Paraisille. Matka sujui kauniissa auringonpaisteessa mukavasti. Satama oli rauhallinen, ja vieraslaituriin tuli toinen vene vasta aamulla. Laituri on kapean väylän varrella, ja ohitse kyntävien veneiden aallot kimpoilivat rannalta toiselle häiriten minua jonkin verran. Syysliikenne oli kuitenkin jo aika rauhallista. Laiturin vieressä on pieni hiekkaranta, josta lämpimällä säällä voisi hyvinkin polskahtaa uimaan. Alueella on myös eripituisia vaellusreittejä, jotka kiireen takia jäivät vielä tutkimatta.
Isäntäväki maisteli 1700-luvun laivamiestorpan kahvilassa kakkua ja itseleivotusta leivästä tehtyä voileipää. Molemmat maittoivat hyvin, ja kahvin hintaan kuului santsikuppi. Munkki tai pulla olisivat maistuneet paremmin kuin tuhti kakkupala, mutta valinnanvaraa ei ollut niin paljon. Ulkona soi mukava haitarimusiikki ja syysaurinko lämmitti iloisia kahvittelijoita. Näin syyskuussa kahvitupa on auki vain lauantaisin ja sunnuntaisin, mutta jos kahvihammasta kolottaa, niin vielä on pari viikonloppua aikaa vierailla Sattmarkissa.
Kotia kohti suuntasimme Paraisten Suntin läpi. Ennen keskustaa veneilijä saa alittaa noususillan. Poliisi oli sunnuntaina aktiivinen, sillä ratsia odotti sekä Sattmarkin sillan takana että Suntin päässä. Olenkin jo ihmetellyt, että missä ne poliisit lymyävät. Muutoin kotimatka sujui mukavan rauhallisesti maisemia katsellessa.
Ihana venekatti :-) mukavaa kun säät ovat suosineet meitä veneilijöitä näin pitkälle syksyyn.
VastaaPoista