perjantai-iltana lähtö vähän venähti, ja irrotimme köydet vasta auringon kadotessa taivaanrantaan. Tiedossa oli pimeäretki Merimaskuun, josta olisi hyvä jatkaa matkaa avarammille vesille. Minä olin todella innoissani ja aistit valppaina, hämärässä viihtyvä eläin kun olen. Minun teki siinä huumassa mieli jopa loikata laidan yli mereen, koska en oikein taida tajuta, mikä märkä kokemus siitä seuraisikaan...Aukeammilla kohdilla näkyvyys oli melko hyvä, mutta Merimaskun pimeässä suntissa joutui jo käyttämään valonheitintä. Tunnelma oli jännittävä ja hauska. Rantauduimme hiljaa kuin varkaat noin yhden aikoihin.
Aamulla suuntasimme Kustavin ja Iniön suunnille. Olin vähän loukkaantunut ja hapan, sillä luulin, että teemme matkaa tästedes vain öisin. Yön pimeys on paljon mukavampaa kuin kirkas ja porottava aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti