27.7. Kalskär

Lokikirja,

Merimaskusta lähdimme siis kohti Kustavia ja Iniötä. Vielä emme olleet päättäneet tarkkaa määränpäätä. Koska viime vuonna olin Kustavin vesillä, halusinkin Iniöön päin. Väylän varrella on uljas kalliosaari Kalskär, joka kartassa koostuu useammasta saaresta ja jonka keskellä näyttää olevan hieno lahti. No, se lahti ei ole erityisen hieno, vaan matala ja haiseva. Löysimme kuitenkin hyvän kiinnittymispaikan. Joku muukin on havainnut saaren mukavaksi käyntikohteeksi kivenrakoon piilotetuista grilliroskista päätellen.

Pysähdyimme saarelle lähinnä ruokailun ja tutkimusmatkailun merkeissä. Syömisen jälkeen teimme saarikierroksen, joka olikin aika kiipeilyä. Hämähäkkejä oli jo minunkin makuuni liikaa, ja naamani oli koko ajan aivan seitissä. Seittien läpi samoaminen oli kuitenkin vaivan arvoista, sillä kallion päältä oli upeat näkymät. Minäkin halusin vain istahtaa niitä ihailemaan. Helteisen viikon jälkeen lehtipuut olivat joka puolella jo kauniin keltaisia. Saari oli aika kuiva, eivätkä käärmeet tai punkit tuntuneet viihtyvän siellä. Kuulin vain vähän hiirulaisten vipinää.