Fisköstä käänsimme kokan Jurmoa kohti. Nälkäinen isäntäväki suuntasi heti ravintolaan ja kauppaan ja maisteli Jurmoburgaret. Syömisen jälkeen helteeseen oli saatava helpotusta, ja he kävivät katsastamassa uimarannan. Pulahdus jäi lyhyeksi ja jatkui veneen perästä, sillä uimareiden "väylällä" oli ainakin yksi suuri kivi. Muuten ranta oli kiva.
Jurmon tunnelma oli oikein rauhallinen, vaikka laituri oli veneitä täynnä. Uskalsin urheasti tutkiskella maastoa sataman tuntumassa. Siellä näkyi aiemmin toinenkin urhea laivakissa, jonka nimi taisi olla Kettu.
Kävimme pidemmällä kävelyllä teitä pitkin, ja kävelystä äityikin mitä hurjin. Ensin näin karhun, sitten vilauksen valtaisasta haukkuvasta koirasta ja sitten pärskähteleviä hevosia! En ollut moisia olentoja saati karhua ennen nähnyt, ja ne olivat minusta hyvin jännittäviä. Ensin ihan pelästyin, mutta sitten jäin tarkkailemaan heppoja kiinnostuneena mutta kuitenkin varautuneena. Varsin omituisia otuksia. Olisin voinut katsella niitä vaikka loppuyön. Yöllä näin jännittäviä unia hurjasta kokemuksestani.
Ylämaan karjaa en harmi kyllä nähnyt, ja isäntäväkikin näki varjoissa köllöttelevät elukat vain kaukaa. Pyörävuokra oli todella edullinen, 2 euroa tunnilta. Jykevään näköalatorniin kannattaa kiivetä ihailemaan maisemia ja hakemaan tuulelta helpotusta helteeseen. Kaikki nähtävyydet ovat mukavasti toistensa lähellä, ja matkat taittuvat hyvin kävellenkin.
Aika hurjaa |
Vielä hurjempaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti