Seglingestä suuntasin Remmarhamniin, jossa viihdyinkin kaksi yötä. Satama oli viihtyisä ja sympaattinen peruspalveluineen. Ravintola Kastörenistä sai oikein maittavaa pihviä, kannattaa ehdottomasti käydä nautiskelemassa. Sataman kioskista sai kaikkea pientä tarpeellista ja kivoja matkamuistoja.
 |
| Jalalla koreasti. |
Kumlingen pääsaari oli kaunis, mutta luontopolku... Miten sen nyt sanoisi. Isäntäväki myöhästyi kirkon aukiolosta sen takia, vaikka aikaa varattiin yli tunti ja ryteikössä lähes juostiin. Polku on vaikeakulkuinen, ja heiniä on viidakossa välillä suuhun asti. Jalkoihinsa on mahdoton nähdä. Polulle ei kannata lähteä ilman pitkiä housuja, peittäviä vaatteita, saappaita ja siimaleikkuria. Myöhemmin selvisi, että polku on hirvien tekemä. Ilmankos se oli haasteellinen.
Polun alkuosa on kaunista kosteikkoa, mutta radiomastokallion jälkeen kulku vaikeutuu. Suosittelen kulkemaan alkuosan ja poistumaan sen jälkeen kalliolta tietä pitkin, siten luontoelämys pysyy miellyttävänä. Onneksi kylässä oli kahvila, josta puolikuolleet luontoretkeilijät saivat lisää juotavaa, sekä kauppa. Kauneimmin Kumlingen kokee, kun pysyttelee tiellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti