9.-10.8. Teersalo ja Naantali

Mjau lokikirja,

lauantaina lähdin kohti Velkuan vesiä ja päädyin Teersaloon, jossa kuuntelin bändin soittoa ja Vanhan salakuljettajan ilakoivaa väkeä. Iltani sujui levollisesti.

Sunnuntaina ennen kotiin palaamista pysähdyin vielä nuuhkaisemaan Naantalin kesätunnelmaa. Puodit ja ravintolat olivat auki myöhään, ja ranta kuhisi hyväntuulista väkeä.

Kotilaituriin päästyäni meinasin haljeta liitoksistani ja yritin epäuskoisena päästä kannelle, kun venettä vasta kiinnitettiin. Eikö reissu tosiaan kestänyt tämän pidempään? Olen kyllä aikamoinen lurjus.

31.7.-1.8. Merimasku

Miau lokikirja!

Loma läheni loppuaan, ja jätin Kustavin vedet. Viimeinen veneyö oli mukava viettää tutussa Merimaskussa.

Rantamakasiinin rouva päivitteli, kun laituri ja poijut olivat kärsineet ohi kiitävien ja kyntävien veneiden aalloista. Poijuja oli tiessään, ja laiturin kiinnikkeitä oli irronnut. Kunpa kaikki huomioisivat aaltonsa edes satamien kohdalla. Sain kuitenkin nukkua yöni ilman keikkumista ja veneen irtoamista. Aamulla lähdinkin kotia kohti.

Kotilaiturissa olin hämmentynyt ja lähdin vähän vastentahtoisesti. Kotona olin kuitenkin taas innoissani vaihtelusta. Pitkät reissut olivat ohi ja veneviikonloput voivat alkaa!

30.-31.7. Parattula

Mau lokikirja!

Vuosnaisista lähdin siis kohti suojaisaa Parattulaa ja Peterzénsiä, jossa vallitsi rauhallinen iltatunnelma. Terassilla isäntäväen oli mukava nautiskella rommidrinksua rentouttavan jazzahtavien sointujen tahdissa. Yhteissauna oli lämpimänä iltayhteentoista asti. Perheen pienimpien iloksi rannassa oli muun muassa köysirata. Jätin sen kuitenkin tällä kertaa väliin.

Rantaan oli ilmestynyt uusia, sataman tyyliin sopivia boathouse-yöpymismökkejä. Rantamyymälät tarjosivat emännälle katseltavaa, mutta vaatteita ei ikävä kyllä löytynyt minun leivottavakseni. Jätän tassuillani leipomisen muutenkin lähinnä neuleille ja pehmoisille vaatteille, jos ne sattuvat jäämään ulottuvilleni.




Tunnelmani Kustavissa oli varsin levollinen, ja lelut saivat kyytiä. Ehkä haistoin olevani Varsinais-Suomessa ja lähempänä kotivesiä, jotka lähestyivät jo ankaraa vauhtia.

30.7. Vuosnainen

Mau lokikirja,



Toistaiseksi tuntematon jyrsijä

lopulta Ahvenanmaa piti jättää taa. Suuntasimme Jurmosta Kustavin Vuosnaisiin. Sivutuulta oli reippaasti, ja matalikkoaaltojen kohdalla olin lirauttaa housuuni. Laivakissan rohkeus petti ja livahdin hyttiin. Lopulta höykytys kuitenkin loppui ja rantauduimme Vuosnaisten suojiin. Siellä käyttäydyin kuin mitään ei olisi muka tapahtunutkaan.




Vuosnainen muistutti erehdyttävästi Teersaloa, ja paikoissa oli paljon samaa. Mikäli Teersalossa viihtyy, viihtyy Vuosnaisissakin. Rantaravintolasta sai hienoja ja maukkaita annoksia. Kävin tutustumassa maastoon, mutta jouduin pakenemaan vapaata jättikoiraa ja sadetta.













Illan tullen meidän rupesi tekemään mieli yöksi sittenkin Parattulaan. Vaihdoimme paikkaa. Aallokko oli jo rauhoittunut, mutta pysyin silti visusti hytissä ja osoitin taas kiinnostusta ulkomaailmaan vasta perillä.



29.-30.7. Brändön Jurmo

Oi lokikirja,

Fisköstä käänsimme kokan Jurmoa kohti. Nälkäinen isäntäväki suuntasi heti ravintolaan ja kauppaan ja maisteli Jurmoburgaret. Syömisen jälkeen helteeseen oli saatava helpotusta, ja he kävivät katsastamassa uimarannan. Pulahdus jäi lyhyeksi ja jatkui veneen perästä, sillä uimareiden "väylällä" oli ainakin yksi suuri kivi. Muuten ranta oli kiva.

Jurmon tunnelma oli oikein rauhallinen, vaikka laituri oli veneitä täynnä. Uskalsin urheasti tutkiskella maastoa sataman tuntumassa. Siellä näkyi aiemmin toinenkin urhea laivakissa, jonka nimi taisi olla Kettu.

Kävimme pidemmällä kävelyllä teitä pitkin, ja kävelystä äityikin mitä hurjin. Ensin näin karhun, sitten vilauksen valtaisasta haukkuvasta koirasta ja sitten pärskähteleviä hevosia! En ollut moisia olentoja saati karhua ennen nähnyt, ja ne olivat minusta hyvin jännittäviä. Ensin ihan pelästyin, mutta sitten jäin tarkkailemaan heppoja kiinnostuneena mutta kuitenkin varautuneena. Varsin omituisia otuksia. Olisin voinut katsella niitä vaikka loppuyön. Yöllä näin jännittäviä unia hurjasta kokemuksestani.

Ylämaan karjaa en harmi kyllä nähnyt, ja isäntäväkikin näki varjoissa köllöttelevät elukat vain kaukaa. Pyörävuokra oli todella edullinen, 2 euroa tunnilta. Jykevään näköalatorniin kannattaa kiivetä ihailemaan maisemia ja hakemaan tuulelta helpotusta helteeseen. Kaikki nähtävyydet ovat mukavasti toistensa lähellä, ja matkat taittuvat hyvin kävellenkin.

Aika hurjaa

Vielä hurjempaa

29.7. Fiskö

Mau lokikirja,

Kumlingesta lähdin koilliseen kohti Fiskön vieraslaituria, jossa söimme lounasta. Ilma oli mitä tukahduttavin, mutta perillä aurinko meni onneksi välillä pilveen.








Emme tutkineet saarta kuumuudessa sen tarkemmin, mutta ilmapiiri oli mukava. Veneitä alkoi lappaa aika vauhdilla laituriin, joten ehkä "rauhallinen" ei olisi paras kuvaus Fiskön meiningille. Päätimme jatkaa matkaa melko pian. Ehdin kuitenkin virkistäytyä rauhallisella rantakävelyllä.

27.-29.7. Kumlingen Remmarhamn

Mjau lokikirja,

Seglingestä suuntasin Remmarhamniin, jossa viihdyinkin kaksi yötä. Satama oli viihtyisä ja sympaattinen peruspalveluineen. Ravintola Kastörenistä sai oikein maittavaa pihviä, kannattaa ehdottomasti käydä nautiskelemassa. Sataman kioskista sai kaikkea pientä tarpeellista ja kivoja matkamuistoja.

Satamaan saavuttuani olin jonkin Kumlingen taudin riivaama ja näytin kovin tylsistyneeltä. Illaksi aloin kuitenkin piristyä ja lähdin innolla tutkimaan paikkoja. Kävin tanssilavallakin vispaamassa jalkaa.

Jalalla koreasti.

Kumlingen pääsaari oli kaunis, mutta luontopolku... Miten sen nyt sanoisi. Isäntäväki myöhästyi kirkon aukiolosta sen takia, vaikka aikaa varattiin yli tunti ja ryteikössä lähes juostiin. Polku on vaikeakulkuinen, ja heiniä on viidakossa välillä suuhun asti. Jalkoihinsa on mahdoton nähdä. Polulle ei kannata lähteä ilman pitkiä housuja, peittäviä vaatteita, saappaita ja siimaleikkuria. Myöhemmin selvisi, että polku on hirvien tekemä. Ilmankos se oli haasteellinen.

Polun alkuosa on kaunista kosteikkoa, mutta radiomastokallion jälkeen kulku vaikeutuu. Suosittelen kulkemaan alkuosan ja poistumaan sen jälkeen kalliolta tietä pitkin, siten luontoelämys pysyy miellyttävänä. Onneksi kylässä oli kahvila, josta puolikuolleet luontoretkeilijät saivat lisää juotavaa, sekä kauppa. Kauneimmin Kumlingen kokee, kun pysyttelee tiellä!