18.-19.10. Vepsä

Mau lokikirja!

Syksyn viimeinen veneyö Vepsässä jäikin hyvin mieleeni. Se oli synkkä ja myrskyinen yö. Tuuli yltyi reippaaksi myräkäksi. Emme saaneet kunnolla nukuttua, vaikka olimme saaren suojaisalla puolella. Puuskat pyyhkäisivät saaren yli ja riepottelivat alustani. Jostain tuli aaltojakin. Ja aina kun myräkkä vähän hellitti, minä aloin maukua pihalle! Meno rauhoittui vasta aamulla, ja sitten nukuimmekin pitkään.

Koko päivän oli sumuista ja kovin märkää. Pienet kissojen saappaat olisivat poikaa. Katselin horisonttiiin ja ihmettelin, onko tuttu ja läheinen Vepsä muuttanut keskelle ulappaa. Kotimatka sujui hissukseen sumussa. Kerrassaan jännittävä retki. En malttaisi odottaa ensi kesän tutkimusretkiä!

11.-12.10. Pähkinäinen

Mau lokikirja,

toiseksi viimeisen syysreissumme teimme Pähkinäisiin, jossa kausi jatkui lokakuun loppuun asti. Kahvilassa oli kystä kyllä, ja sauna lämpeni kuin kesälläkin. Kahvilaan menijöitä tervehtivät kukko ja pupujussi, joiden luona minä en kylläkään vaivautunut vierailemaan.


Olisin tutustunut syksyisiin metsiin vaikka kuinka syvällisesti, mutta joskus kävelyretken piti päättyä, ja ehti jo tulla pimeääkin. Ilmeisesti kaikki eivät näe pimeässä metsässä yhtä hyvin kuin minä. Aika säälittävää.

Luontopolku ja näköalapaikka jäivät tällä kertaa väliin, sillä liukkaat kalliot olisivat olleet liian haastavia. Niihin tutustun joskus kesäaikaan.

4.-5.10. Hakkenpää

Njau lokikirja,

lokakuun puolella minäkin pääsin taas mukaan. Suuntasimme kohti Hakkenpäätä, joka oli kiusannut unelmissamme jonakin taianomaisena paikkana. No, ei se ihan sellainen ollut. Yleisilme oli aika tehdasmainen, eikä palveluja ollut ainakaan enää syksymmällä. Minun kyllä kelpasi käppäillä kaikessa rauhassa. Paikallisilta kuulimme, että rantaravintolassa on kuulemma kesäisin hyvää ruokaa.

Pitänee poiketa Hakkenpäähän vähän eloisampaan vuodenaikaan!

Jotain äksöniä, kiitos

28.9. Kuusiston linnanrauniot

Moi taas, lokikirja!

Jospa nyt lähestyvän joulun kunniaksi jaksaisin taas vähän nostaa tassuani, niin saadaan reissumerkinnät sentään saman vuoden puolelle. Pari reissua on vielä tämän jälkeen jäljellä.

28.9. isäntäväki lähti röyhkeästi ilman minua päiväretkelle Kuusistoon katsomaan piispanlinnan raunioita. Laiturista ei oikein tiedetty, mitä odottaa, mutta se oli oikein hyvä. Toivottavasti jollekulle on näistä kuvista iloa.






 Rauniot olivat jälleen kerran vaikuttava kokemus. Kuinkahan monta kissaa linnassa on mahtanut olla hiirijahteina?

20.-21.9. Stormälö

Mau taas, lokikirja!

Ruoskin itseäni, kun en ole jaksanut aikoihin kirjoitella. Tämän vuoden veneilyt on taas veneilty, ja odottelen jo ensi kesää. Syksyn reissuja synkensi serkkuni Pekan siirtyminen kissojen taivaaseen lokakuun alussa.  Emme koskaan ehtineet lähentyä, kun olen niin epäystävällinen. Ikävöin vanhaa herraa silti.


Pekka

No, 20.9. käänsin kokan kohti Airiston hotellia. Porukkaa oli aika vähän, ja ilta sujui rauhallisesti. Mökeissä ja spa-rakennuksessa oli vilkasta elämää, ja uimarannallakin kirmasi vielä muutama rohkea nakupelle. Satamakausi oli lopuillaan, ja kioskissa oli alennusmyynti.



Yöllä olin hirveä. Mau'uin pihalle saalistamaan kuin teuraseläin. Isäntäväen hermot olivat riekaleina, enkä rauhoittunut sylissäkään. Jatkoin aina vain, kunnes aamu jo sarasti. Oikein mukava yö. Viihdyimme Stormälössä pitkälle seuraavaan päivään. Kotimatkalla kyhjötin tyytyväisenä emäntäni sylissä ja katselin aaltoja. Pysähdyimme vielä Vepsään ruokailemaan, ja sitten suuntasin kotiin.

6.-7.9. Norrskata

Mau lokikirja!

Kylläpäs olen laiskistunut. Yritän nyt itsesyyttelyn vallassa ottaa reissujani vähän kiinni.

Lauantaina 6.9. lähdin kohti Houtskärin vesiä ja päädyin kauniiseen Norrskataan. Vastarannalla sai ihastella idyllistä saaristolaiskylä-
maisemaa. Satamakin oli oikein symppis ja rauhallinen. Ajoitin vierailuni hyvään saumaan: seuraavana päivänä rantakauppa oli viimeistä päivää auki.

Norrskatassa välimatkat olivat mukavan lyhyitä. Kirkolle ja hautausmaille käveli noin vartin. Helluntailaisten "salainen" hautausmaa oli mielenkiintoinen. Sataman henkilökunta varoitteli luontopolun miljoonista hirvikärpäsistä, joten se jäi odottamaan tulevia reissuja. Minusta ei kuitenkaan olisi ollut apua otusten listimisessä.

15.-17.8. Vepsä, Helsingholm ja Paraisten Portti

Mau lokikirja!

Perjantaina 15.8. suuntasin merille ja yövyin mukavasti Vepsässä. Lauantaina lähdin Airistolta  etelään ja päädyin Helsingholmiin. Satama oli melkein täynnä, mutta minulle löytyi sopiva rako. Kaikki saunavuorot oli varattu jo varhain. Useista veneistä huolimatta satamassa vallitsi rauha ja hiljaisuus.

Borka ja Birk

Rantarakennuksessa odotti mitä parhain tervetulotoivotus: Oranssit kissat Borka ja Birk nukkuivat vierekkäin käpertyneinä eivätkä antaneet minkään häiritä untaan. Herättyään ne olivat innoissaan lasten kalastamien kalojen perässä ja hotkivat niitä laiturilla. Myöhemmin tein lähempää tuttavuutta toisen kisun kanssa. Se tuijotti kassiini kiinnostuneena, mutta minä esitin tapani mukaan vaikeasti tavoiteltavaa.

Ihmettelin myös kania, joka tuijotti minua häkin läpi ja puputti ruokaa. Hiekkarannalla näkyi välillä valkoinen hevonen, joka oli kuin sadusta. Rannassa oli myös koira, joka haukkui aitauksessaan ja hämmensi minua. Eläinten ystäville Helsingholm on mitä mainioin paikka.

Virkistyin pitkällä metsäkävelyllä. Saaren rantakallioilta oli mukava katsella merelle. Helsingholmin väki oli mukavaa, ja aamulla kioskista sai ostaa tuoreita, herkullisia sämpylöitä.









Paraisten Portti

Ennen Turkuun palaamista poikkesimme vielä Paraisten Portilla, josta ostimme vähän matkalounasta. Ravintolan lisäksi rannassa ei juuri muita huveja ole. Sijainniltaan se on mainio paikka haukata matkapurtavaa.








Kaikin puolin viikonloppuni oli oikein mukava, ja palaan varmasti vielä monta kertaa tapaamaan Helsingholmin katteja.

9.-10.8. Teersalo ja Naantali

Mjau lokikirja,

lauantaina lähdin kohti Velkuan vesiä ja päädyin Teersaloon, jossa kuuntelin bändin soittoa ja Vanhan salakuljettajan ilakoivaa väkeä. Iltani sujui levollisesti.

Sunnuntaina ennen kotiin palaamista pysähdyin vielä nuuhkaisemaan Naantalin kesätunnelmaa. Puodit ja ravintolat olivat auki myöhään, ja ranta kuhisi hyväntuulista väkeä.

Kotilaituriin päästyäni meinasin haljeta liitoksistani ja yritin epäuskoisena päästä kannelle, kun venettä vasta kiinnitettiin. Eikö reissu tosiaan kestänyt tämän pidempään? Olen kyllä aikamoinen lurjus.

31.7.-1.8. Merimasku

Miau lokikirja!

Loma läheni loppuaan, ja jätin Kustavin vedet. Viimeinen veneyö oli mukava viettää tutussa Merimaskussa.

Rantamakasiinin rouva päivitteli, kun laituri ja poijut olivat kärsineet ohi kiitävien ja kyntävien veneiden aalloista. Poijuja oli tiessään, ja laiturin kiinnikkeitä oli irronnut. Kunpa kaikki huomioisivat aaltonsa edes satamien kohdalla. Sain kuitenkin nukkua yöni ilman keikkumista ja veneen irtoamista. Aamulla lähdinkin kotia kohti.

Kotilaiturissa olin hämmentynyt ja lähdin vähän vastentahtoisesti. Kotona olin kuitenkin taas innoissani vaihtelusta. Pitkät reissut olivat ohi ja veneviikonloput voivat alkaa!

30.-31.7. Parattula

Mau lokikirja!

Vuosnaisista lähdin siis kohti suojaisaa Parattulaa ja Peterzénsiä, jossa vallitsi rauhallinen iltatunnelma. Terassilla isäntäväen oli mukava nautiskella rommidrinksua rentouttavan jazzahtavien sointujen tahdissa. Yhteissauna oli lämpimänä iltayhteentoista asti. Perheen pienimpien iloksi rannassa oli muun muassa köysirata. Jätin sen kuitenkin tällä kertaa väliin.

Rantaan oli ilmestynyt uusia, sataman tyyliin sopivia boathouse-yöpymismökkejä. Rantamyymälät tarjosivat emännälle katseltavaa, mutta vaatteita ei ikävä kyllä löytynyt minun leivottavakseni. Jätän tassuillani leipomisen muutenkin lähinnä neuleille ja pehmoisille vaatteille, jos ne sattuvat jäämään ulottuvilleni.




Tunnelmani Kustavissa oli varsin levollinen, ja lelut saivat kyytiä. Ehkä haistoin olevani Varsinais-Suomessa ja lähempänä kotivesiä, jotka lähestyivät jo ankaraa vauhtia.

30.7. Vuosnainen

Mau lokikirja,



Toistaiseksi tuntematon jyrsijä

lopulta Ahvenanmaa piti jättää taa. Suuntasimme Jurmosta Kustavin Vuosnaisiin. Sivutuulta oli reippaasti, ja matalikkoaaltojen kohdalla olin lirauttaa housuuni. Laivakissan rohkeus petti ja livahdin hyttiin. Lopulta höykytys kuitenkin loppui ja rantauduimme Vuosnaisten suojiin. Siellä käyttäydyin kuin mitään ei olisi muka tapahtunutkaan.




Vuosnainen muistutti erehdyttävästi Teersaloa, ja paikoissa oli paljon samaa. Mikäli Teersalossa viihtyy, viihtyy Vuosnaisissakin. Rantaravintolasta sai hienoja ja maukkaita annoksia. Kävin tutustumassa maastoon, mutta jouduin pakenemaan vapaata jättikoiraa ja sadetta.













Illan tullen meidän rupesi tekemään mieli yöksi sittenkin Parattulaan. Vaihdoimme paikkaa. Aallokko oli jo rauhoittunut, mutta pysyin silti visusti hytissä ja osoitin taas kiinnostusta ulkomaailmaan vasta perillä.



29.-30.7. Brändön Jurmo

Oi lokikirja,

Fisköstä käänsimme kokan Jurmoa kohti. Nälkäinen isäntäväki suuntasi heti ravintolaan ja kauppaan ja maisteli Jurmoburgaret. Syömisen jälkeen helteeseen oli saatava helpotusta, ja he kävivät katsastamassa uimarannan. Pulahdus jäi lyhyeksi ja jatkui veneen perästä, sillä uimareiden "väylällä" oli ainakin yksi suuri kivi. Muuten ranta oli kiva.

Jurmon tunnelma oli oikein rauhallinen, vaikka laituri oli veneitä täynnä. Uskalsin urheasti tutkiskella maastoa sataman tuntumassa. Siellä näkyi aiemmin toinenkin urhea laivakissa, jonka nimi taisi olla Kettu.

Kävimme pidemmällä kävelyllä teitä pitkin, ja kävelystä äityikin mitä hurjin. Ensin näin karhun, sitten vilauksen valtaisasta haukkuvasta koirasta ja sitten pärskähteleviä hevosia! En ollut moisia olentoja saati karhua ennen nähnyt, ja ne olivat minusta hyvin jännittäviä. Ensin ihan pelästyin, mutta sitten jäin tarkkailemaan heppoja kiinnostuneena mutta kuitenkin varautuneena. Varsin omituisia otuksia. Olisin voinut katsella niitä vaikka loppuyön. Yöllä näin jännittäviä unia hurjasta kokemuksestani.

Ylämaan karjaa en harmi kyllä nähnyt, ja isäntäväkikin näki varjoissa köllöttelevät elukat vain kaukaa. Pyörävuokra oli todella edullinen, 2 euroa tunnilta. Jykevään näköalatorniin kannattaa kiivetä ihailemaan maisemia ja hakemaan tuulelta helpotusta helteeseen. Kaikki nähtävyydet ovat mukavasti toistensa lähellä, ja matkat taittuvat hyvin kävellenkin.

Aika hurjaa

Vielä hurjempaa

29.7. Fiskö

Mau lokikirja,

Kumlingesta lähdin koilliseen kohti Fiskön vieraslaituria, jossa söimme lounasta. Ilma oli mitä tukahduttavin, mutta perillä aurinko meni onneksi välillä pilveen.








Emme tutkineet saarta kuumuudessa sen tarkemmin, mutta ilmapiiri oli mukava. Veneitä alkoi lappaa aika vauhdilla laituriin, joten ehkä "rauhallinen" ei olisi paras kuvaus Fiskön meiningille. Päätimme jatkaa matkaa melko pian. Ehdin kuitenkin virkistäytyä rauhallisella rantakävelyllä.

27.-29.7. Kumlingen Remmarhamn

Mjau lokikirja,

Seglingestä suuntasin Remmarhamniin, jossa viihdyinkin kaksi yötä. Satama oli viihtyisä ja sympaattinen peruspalveluineen. Ravintola Kastörenistä sai oikein maittavaa pihviä, kannattaa ehdottomasti käydä nautiskelemassa. Sataman kioskista sai kaikkea pientä tarpeellista ja kivoja matkamuistoja.

Satamaan saavuttuani olin jonkin Kumlingen taudin riivaama ja näytin kovin tylsistyneeltä. Illaksi aloin kuitenkin piristyä ja lähdin innolla tutkimaan paikkoja. Kävin tanssilavallakin vispaamassa jalkaa.

Jalalla koreasti.

Kumlingen pääsaari oli kaunis, mutta luontopolku... Miten sen nyt sanoisi. Isäntäväki myöhästyi kirkon aukiolosta sen takia, vaikka aikaa varattiin yli tunti ja ryteikössä lähes juostiin. Polku on vaikeakulkuinen, ja heiniä on viidakossa välillä suuhun asti. Jalkoihinsa on mahdoton nähdä. Polulle ei kannata lähteä ilman pitkiä housuja, peittäviä vaatteita, saappaita ja siimaleikkuria. Myöhemmin selvisi, että polku on hirvien tekemä. Ilmankos se oli haasteellinen.

Polun alkuosa on kaunista kosteikkoa, mutta radiomastokallion jälkeen kulku vaikeutuu. Suosittelen kulkemaan alkuosan ja poistumaan sen jälkeen kalliolta tietä pitkin, siten luontoelämys pysyy miellyttävänä. Onneksi kylässä oli kahvila, josta puolikuolleet luontoretkeilijät saivat lisää juotavaa, sekä kauppa. Kauneimmin Kumlingen kokee, kun pysyttelee tiellä!

26.-27.7. Seglinge

Moisk lokikirja,

jätin kauniin Kökarin taa ja suuntasin kohti Kumlingen kuntaa. Sottungan edustalla ilahduimme suuresti, kun sinilevää ei enää näkynyt. Näillä suunnilla sitä on vähemmän kuin muualla. Seglingessä oli iloksemme myös järvi Norrträsket, jossa on uimalaituri. Vesi oli 25-asteista, joten kyllä tarkeni polskia.

Seglingen sympaattisessa satamakonttorissa oli myytävänä kaikenlaista pientä
matkamuistoa, savukalaa ja jätskiä. Minulle ei savustettu ahven maittanut. Ymmärrän kalan päälle lähinnä omissa sooseissani. Myös satunnainen lohipala ja silakka menevät alas.



Tahtoo kyytiin!

Sataman ilta oli rauhallinen, ja lähdin mieluusti tutkimusretkelle. Tutustuin muun muassa lauttalaituriin. Törmäsimme käärmeeseen, mutta se oli minun onnekseni liiskaantunut autotielle. Yritin myös kovasti päästä erääseen kalastusveneeseen.





Seglingen satama oli täynnä lasten leikkikaluja, ja pelimahdollisuuksia oli paljon. Myös tilaa ja poijuja riitti reippaasti. Satamassa oli myös sähkö ja laina- sekä vuokrapyöriä. Kaupan valikoima oli monipuolinen ja hinnat edulliset.

Seglingen järvi



25.-26.7. Sandvik, Kökar

Mau lokikirja,

Hellsön satamasta siirryimme Sandvikiin. Molemmat satamat olivat aamusta lähes tyhjiä mutta täyttyivät illaksi. Kissa mahtui iltapäivällä vielä hyvin sekaan.

Satamakonttorissa oli monipuolinen valikoima elintarvikkeita.
Viereisestä kahvilasta sai maukasta kinkkupiirakkaa salaatin kera sekä aamiaista. Satamamaksu oli 19 euroa, ja siihen kuuluivat suihkut, joihin camping-alue tosin tuotti ruuhkaa.

Yöllä satama oli rauhoittunut sen verran, että uskalsin lähteä kävelylle. Vilkas camping-alue oli minun makuuni kuitenkin liikaa, enkä todellakaan nauttinut reissusta. Sain nyhdettyä hermostuksissani vain pari heinää suuhuni. Mielestäni oli turvallisempaa paeta suorinta tietä takaisin kantokassiini. Päiväsaikaan tarkkailin sataman menoa vähän paremmalla menestyksellä.

Satamakonttorista sai vuokrata pyöriä, ja isäntäväki polkaisi vielä Otterböten pronssikautiselle hylkeenpyytäjien asuinpaikalle. Paikka on kävelymatkan päässä satamasta, mutta helteellä pyörä on kyllä mukavampi. Polkua pitkin kävelyä on pieneltä parkkipaikalta kuutisensataa metriä.


Pidempi vaellus jäi vielä odottamaan tukalan kelin takia.

Sandvikissa oli mukava tunnelma, mutta itse pidin kuitenkin enemmän rauhallisemmasta Hellsöstä. Sandvik on oikea valinta varsinkin silloin, jos haluaa sopivien etäisyyksien päähän nähtävyyksistä ja Karlbystä. Hellsötä ei kuitenkaan kannata jättää väliin.