Isäntäväki kiersi 5 km:n vaellusreitin ja voi suositella sinne menemistä vain hyvillä kengillä varustautuneena. Reitin alkuun sai kävellä kylätietä parisen kilometriä. Punkki- ja käärmekammoisten kannattaa suosiolla kiertää vain lyhyempi, kallioinen reitti, sillä pitkä reitti on aikamoista rämpimistä kainaloon asti ulottuvissa heinikoissa.
Toisen päivän aamuna lähdimme, kun tuuli oli laantunut 8 metriin sekunnissa. Kovempi sivutuuli isolla aukolla menee jo yli minun mukavuusalueeni, vaikka jotkut pitävät sellaista keinumista hauskana. Heti moottorin käynnistyttyä tulin innokkaana kajuutasta ajohytin puolelle, oli ihanaa vaihtaa maisemaa. Aukolla ei minusta sitten ollutkaan niin ihanaa, mutta Kumlinge häämötti onnekseni aika lähellä. Suojaisemmilla vesillä uskalsin taas vähän nostaa päätäni ja nuuskutella meri-ilmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti