27.-28.7. Bruddalsviken, Iniö

Mau lokikirja,

vietimme yön Iniön Bruddalsvikenin mukavassa ja rauhallisessa satamassa, jossa oli iltakymmeneltä vielä hyvin tilaa. Sähkötolppia oli aika vähän ja niihin mahtui kaksi johtoa kerrallaan, eli rantautuessa kannattaa pitää niitä vähän silmällä.
Aamulla isäntäväki teki kävelyretken kirkonkylään ja toiseen satamaan. Iniön kirkko oli todella hieno ja näkyi merellekin. Aurinkoisen kävelyn jälkeen maistui Bruddalsvikenin uimalaiturilta veteen pulahtaminen - ei minulle kuitenkaan, hyh.

Kotimatkasta teki vähän turhankin mielenkiintoisen välikohtaus, jossa ajohyttiin tuli jostakin järkyttävä määrä ahnaita hyttysenpoikasia. Minusta ei ollut mitään hyötyä, ja isäntäväki sai yksin listiä satoja itikoita, jotka tunkeutuivat korviin ja suuhunkin. Kammottavia otuksia. Siinä oli lentäviä pörrejä liikaa meikäläisellekin!

27.7. Kalskär

Lokikirja,

Merimaskusta lähdimme siis kohti Kustavia ja Iniötä. Vielä emme olleet päättäneet tarkkaa määränpäätä. Koska viime vuonna olin Kustavin vesillä, halusinkin Iniöön päin. Väylän varrella on uljas kalliosaari Kalskär, joka kartassa koostuu useammasta saaresta ja jonka keskellä näyttää olevan hieno lahti. No, se lahti ei ole erityisen hieno, vaan matala ja haiseva. Löysimme kuitenkin hyvän kiinnittymispaikan. Joku muukin on havainnut saaren mukavaksi käyntikohteeksi kivenrakoon piilotetuista grilliroskista päätellen.

Pysähdyimme saarelle lähinnä ruokailun ja tutkimusmatkailun merkeissä. Syömisen jälkeen teimme saarikierroksen, joka olikin aika kiipeilyä. Hämähäkkejä oli jo minunkin makuuni liikaa, ja naamani oli koko ajan aivan seitissä. Seittien läpi samoaminen oli kuitenkin vaivan arvoista, sillä kallion päältä oli upeat näkymät. Minäkin halusin vain istahtaa niitä ihailemaan. Helteisen viikon jälkeen lehtipuut olivat joka puolella jo kauniin keltaisia. Saari oli aika kuiva, eivätkä käärmeet tai punkit tuntuneet viihtyvän siellä. Kuulin vain vähän hiirulaisten vipinää.

26.-27.7. Merimasku

Moi lokikirja,

perjantai-iltana lähtö vähän venähti, ja irrotimme köydet vasta auringon kadotessa taivaanrantaan. Tiedossa oli pimeäretki Merimaskuun, josta olisi hyvä jatkaa matkaa avarammille vesille. Minä olin todella innoissani ja aistit valppaina, hämärässä viihtyvä eläin kun olen. Minun teki siinä huumassa mieli jopa loikata laidan yli mereen, koska en oikein taida tajuta, mikä märkä kokemus siitä seuraisikaan...

Aukeammilla kohdilla näkyvyys oli melko hyvä, mutta Merimaskun pimeässä suntissa joutui jo käyttämään valonheitintä. Tunnelma oli jännittävä ja hauska. Rantauduimme hiljaa kuin varkaat noin yhden aikoihin.

Aamulla suuntasimme Kustavin ja Iniön suunnille. Olin vähän loukkaantunut ja hapan, sillä luulin, että teemme matkaa tästedes vain öisin. Yön pimeys on paljon mukavampaa kuin kirkas ja porottava aurinko.

18.-19.7. Kasnäs

Oi lokikirja,

aamulla suunnitelmat muuttuivat taas kerran. Ihmis-isoäitini houkutteli meidät Kasnäsin kylpylään, jossa olemmekin vierailleet useamman kerran ja viime kesänä myös veneellä. Isoäiti tuli paikalle autolla ja yöpyi veneessä. Ihmiset pulikoivat kylpylässä ja vitsailivat minun tuomisestani lastenaltaaseen. Altaan vesi oli niin lämmintä, että minusta olisi kyllä tullut kissojen bulldog alta aikayksikön.



Eikö tämä sade lopu ikinä?

Vaikka aamu Söderönissä oli ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen, ilma muuttui päivän mittaan synkäksi ja sateiseksi. Seuraavana aamuna alkoi myös tuulla 11-13 m/s, eivätkä säätiedotukset luvanneet tuulioloihin muutosta moneen päivään. Ei siinä oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä tuulen suunnan ollessa meidän veneelle sopiva. Högsåra ja Helsingholmen saavat odottaa ensi kesään.

Taitoimme matkaa takaisin Paraisten Porttia kohti Kemiönsaaren rantaa myötäillen. Aukeammilla kohdilla luoteistuuli oli synnyttänyt jo hurjia aaltoja, ja rytäkän keskellä minä näin parhaaksi paeta sisätiloihin piiloon. Matka oli hurjin kokemani, ja olin todella helpottunut selvittyämme Höglandin suojiin. Minut kaivettiin piilostani ulos ja otettiin ulos toteamaan, että kaikki on jo hyvin eikä tarvitse enää pelätä. Uskalsinkin sitten jo taas jäädä ajohytin puolelle. Mutta kyllä oli reissu, huh huh!


Myrskyn jälkeen on poutasää.

17.-18.7. Luonnonsatama

Hei lokikirja,

tarkoituksemme oli siis mennä Helsingholmeniin tai Högsåraan. Helsingholmen näkyi jo kaukaa olevan täynnä, samoin Högsåran molemmat satamat ja myös Kejsarhamnin edustalla oleva ankkurointilahti. Päätimme etsiä oman suojaisan luonnonsataman, joka löytyi vihdoin vähän etelämpää.

Pidin kovasti rantakallioilla käppäilemisestä. Sain kesän ensimmäisen punkkini! Onneksi emäntäni huomasi sen heti valkealla kaulallani ja nappasi sen pois.






Viime vuonna pahin punkkipaikka oli Vepsä, jossa minuun hyökkäsi yhden kävelyn aikana kolme punkkia. Tänä vuonna Vepsän punkkisaldoni on onneksi vielä 0. Varokaa kuitenkin kanssakarvaiset Vepsän ja muidenkin saarten puskia!

16.-17.7. Parainen, Suntti

Miau lokikirja,

viimeisen lomaviikon tiistaina lähdimme kohti Helsingholmenia ja Högsåraa. Pysähdyimme ensimmäiseksi yöksi Paraisten läpi vievään Sunttiin, joka on matalahkolle veneelle kerrassaan mainio oikoreitti. Likaisuudestaan huolimatta Suntti on kukkasiltoineen aika romanttinen näkökulma Paraisiin.

Yö oli rauhallinen, mitä nyt mau´uin jonkin verran nähtyäni ikkunasta toisen kissan tepastelevan ohitseni. Vielä puoli neljältä kuului mopojen ääniä, mutta muuten saimme olla täysin rauhassa.

"Turpaeläin"

13.-14.7. Maisaari

Mau lokikirja,

toiseksi yöksi veimme kaverimme tutustumaan Maisaareen, jossa on hyvät pelailumahdollisuudet isoilla nurmikentillä sekä hiekkaranta.

Ensimmäisen kerran olin Maisaaressa vuoden 2012 syksyllä, jolloin pimeä tuli jo kahdeksalta ja seuraava päivä oli kovin sateinen. Saaresta ei siis oikein jäänyt hyvää käsitystä, mutta tällä kertaa kuva selkeni. Luontokierros ja lampaat jäivät vielä odottamaan!

12.-13.7. Vepsä

Kyllä lokikirja,

olin jälleen kerran Vepsässä, en kyllästy siihen koskaan. Eräs kaverimme tuli viikonloppureissulle mukaan, ja halusimme viedä hänet lempipaikkaamme.

Yöllä pääsin tutkimusretkelle ja törmäsin isoon rupikonnaan! Se oli outo tuttavuus, mutta kiehtoi minua kuitenkin vain muutaman sadasosasekunnin ajan. Sammakot taitavat kelvata minulle vain lautasella rapeiksi paahdettuina. Eipä Vepsästä sen kummempia terveisiä tällä kertaa.

9.-10.7. Vepsä

Hei lokikirja,

Nauvosta lähdimme kotoisemmille vesille, sillä seuraavana päivänä meillä oli jo muuta menoa. Kohteeksi päätettiin ikisuosikkimme Vepsä. Ohjelmassa oli grillailua ja reissun muistelua.

Grillatessa makupaloja hinkuvat suuret selkälokit vähän hirvittivät minua, mutta pidin kuitenkin hännän korkealla.

Kivoimman grillipaikan vuoksi jäimme ensin saaren eteläsatamaan, mutta etelätuuli yltyi lopulta niin keikuttavaksi, että makkarat hotkittuamme vaihdoimme paikkaa saaren pohjoispuolelle. Siellä vallitsi rauhallinen tyyneys, ja istuskelimme lämmintä iltaa kannella. Olin tyytyväinen reissuumme!

8.-9.7. Nauvo

Hei lokikirja,

aamukahdeksalta Torasvikenistä lähdettyämme suuntasimme Nauvon vierasvenesatamaan tuulensuojaan. Matka sujui hauskasti sivutuulessa keikkuen. En enää Kihdillä kokemani höykytyksen jälkeen jaksanut edes kiinnostua veneen heilumisesta.

Nauvoon päästyämme jatkoimme vielä vähän unia (minä olisin halunnut jatkaa niitä koko päivän). Isäntäväki viihtyi pitkään keskustassa, jossa oli mm. edullinen minigolf-rata ja mukavan leppoisa tunnelma. Luontopolulle minäkin pääsin mukaan. Puissa liihotteli paljon lintuja, joita oheisessa kuvassa himoitsen.

7.-8.7. Torasviken

Hyvä lokikirja,

yksi suosikkipaikoistani on Nauvossa sijaitseva lahti Torasviken, jossa olin viime vuonnakin. Ankkuroiduimme kalliokiinnityksellä samaan tuttuun kohtaan. Halusin heti jo väkisin rantaan ja sain raahattua porukat tutkimusretkelle. Pehmeät sammalet ja tassut upottavat, narskuvat jäkälät ovat kiehtovia. Illan ohjelmaan kuului rantaretken lisäksi minun hämmentämiseni kauko-ohjattavan veneen kanssa.

Jokin Torasvikenissä ja sen rauhassa kiehtoo meitä kaikkia kovasti. Siksi sinne oli päästävä, vaikka tiesimme, että aamulla lahteen alkaa tuulla suoraan 10 m/s. Heräsimme kahdeksalta tuulen yltyessä ja päätimme, että on paras vaihtaa aamiaisen jälkeen maisemaa. Niinpä visiittini Torasvikeniin jäi valitettavan lyhyeksi, mutta olen silti iloinen, että siellä tuli taas tänä vuonna käytyä!

6.-7.7. Jungfruskär

Oi lokikirja,

Sottungassa reittisuunnitelmat menivät täysin uusiksi, ja päätimmekin lähteä Kihdin ylitse takaisinpäin ja poiketa Jungfruskärissä. Aiemmin ajattelimme palata Seglingeen ja Kumlingeen, mutta ne saivat jäädä tuleville reissuille.

Lähdimme kohti Kihtiä illalla, kun päivän 11 m/s oli laantunut seitsemään. Sivutuulessa keinuminen oli välillä aika huimaa, mutta purin hammasta ja kestin matkan kuin merimies. Loppumatka kului kauniin ilta-auringon saattelemana.

Jungfruskärissä oli useampi vene, mutta tilaa onneksi löytyi. Pääsin heti kuivalle maalle tutkimaan paikkoja, eikä luikeroista näkynyt jälkeäkään. Jaloittelu tekikin hyvää unisten venepäivien jälkeen.

Saari oli kaunis ja siellä on erittäin suositeltava ja kansainvälisesti merkittävä luontopolku, joka esittelee saaren monimuotoista luontoa sekä historiaa puolustusalueena. Luontopolun varrella on myös tuntemattoman venäläisen pommikonelentäjän hauta. Laiturin tuntumassa on grillauspaikka ja vähän etäämmällä siisti wc. Menen tähän kauniiseen ulkosaareen toistekin!

5.-6.7. Bärö; Sottunga

Hyvä lokikirja,



Bärö

aivan Enklingen tuntumassa on Bärön vierassatama, jossa on ravintola Glada laxen, tähystystorni ja mm. saunomismahdollisuus. Enklingessä ollessamme pohdimme, että pitäisikö vaihtaa paikkaa sinne, mutta onneksi pysyimme kaksi yötä Enklingessä. Sieltä lähdettyämme aiemmin täydessä Bärössä näkyi vain yksi vene, joten päätimme pysähtyä katsomaan paikkaa vastaisuuden varalle. Vastaan tullut satamapoika ilmoitti vierailun hinnaksi 18 euroa, mutta koska vain piipahdimme tsekkaamassa meiningin ja suihkumahiksen, niin ei tarvinnut maksaa. Suihku oli aika jännästi unisex-wc:n tiloissa, joten siitä oli vähän hankala innostua.
Bärössä olisi ollut luontopolku, mutta ilma oli todella helteinen ja jengini päätti jatkaa matkaa lähes saman tien rantautumisen jälkeen. Meille paikka ei tarjonnut tarpeeksi, jotta olisimme pulittaneet 18 euroa. Ehkä joskus tulevaisuudessa porukat kiipeävät tähystystorniin ja kiertävät luontopolun.



Sottunga

Bärön visiitti jäi siis lyhyeksi, ja jatkoimme matkaa kohti Kumlingen satamaa. Ilma oli kuitenkin niin kaunis, ettemme halunneetkaan vielä keskeyttää merimatkaa. Jatkoimme Kumlingen ja vielä Seglingenkin ohi ja päätimme suunnata kohti kaukaisempaa Sottungaa, joka ei alun perin kuulunut reittisuunnitelmaankaan.
Sottungaan jalkauduttuaan isäntäväki kuuli heti, että rannassa on käärmeitä. Jotakin vilahtikin kivenkolossa. Pyöräretkellä rannan tuntumassa kaksikin pitkää luikeroa meinasi jäädä alle. Se ei siis oikein vaikuttanut minun paikaltani, kun olen aina suuntaamassa pusikoita kohti. Niinpä Lappon tavoin tämäkin soma satama oli minun mielestäni vähän ikävä, ja halusin taas vain nukkua.

Sottungassakin todella hyvä puoli ovat polkupyörät, joita saaren kaupan asiakkaat saavat käyttää vapaasti. Kauppa onkin 3 km:n päässä, joten pyörä siinä jo maistuukin. Myös saaren sympaattinen kirkko (jonka eteisessä oli lautakoriste "kirkkokissa"!) ja hautausmaa saivat pisteitä, samoin pieni sauna suihkuineen.

3.-5.7. Enklinge

Mau lokikirja,

Lappveden ylityksen jälkeen rantauduimme mukavan näköiseen Enklingen vieraslaituriin. Laiturissa oli muutama vene ja rauhallinen tunnelma. Pidin Enklingen meiningistä paljon enemmän kuin Lappon vilinästä. Illalla pääsin oikein pitkälle kävelylle. Hotkin heinää niin ekstaasissa, että yksi pääsi takaisinkin.

Enklingestä oli hyvä lauttayhteys Maarianhaminaan, jonne isäntäväki porhalsi seuraavana päivänä. Siellä oli kuulemma mukava kesätunnelma. Minä sain vihdoinkin nukkua rauhassa, ilmakin oli minulle sopivasti mukavan pilvinen ja viileä. Tuliaiseksi sain jonkin merkillisen kumimadon, jonka oli muka tarkoitus saada minut aivan villiksi. Yeah right, aika outo tuliainen, mutta kiitos nyt kuitenkin.

Rannassa oli monta hyvää polkupyörää, joita veneilijät saivat lainata. Niiden kanssa oli kätevää tutustua paremmin saareen ja käydä kaupassa. Kauppamatkalla isäntäväki törmäsi valkoiseen pitkäkarvaiseen kissaan, joka oli kuin Aristokattien Herttuatar. Hän oli kuulemma kovin tuttavallinen ja herttainen tapaus. Minä en pahemmin hänen hajuistaan piitannut, pyh.

Maarianhaminasta palattuaan porukka oli niin väsynyttä, että jäimme vielä toiseksi yöksi mukavaan ja edulliseen (12 e) satamaan. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa yhden aikoihin.

1.-3.7. Lappo

Hei lokikirja,

Torsholmasta suuntasimme Lappoon. Sieltä oli tarkoitus lähteä Kumlingen suuntaan Lappveden aukon yli, mutta jäimme vähän liian kovien tuulien takia jumiin kahdeksi yöksi. Emme oikein jaksa kyhjöttää suurissa satamissa niin kauaa, viihdymme paremmin omassa rauhassa. Minulla oli aika tylsää, en ollut kiinnostunut rantaan menemisestä ja halusin vain nukkua.

Isäntäväki kiersi 5 km:n vaellusreitin ja voi suositella sinne menemistä vain hyvillä kengillä varustautuneena. Reitin alkuun sai kävellä kylätietä parisen kilometriä. Punkki- ja käärmekammoisten kannattaa suosiolla kiertää vain lyhyempi, kallioinen reitti, sillä pitkä reitti on aikamoista rämpimistä kainaloon asti ulottuvissa heinikoissa.



Toisen päivän aamuna lähdimme, kun tuuli oli laantunut 8 metriin sekunnissa. Kovempi sivutuuli isolla aukolla menee jo yli minun mukavuusalueeni, vaikka jotkut pitävät sellaista keinumista hauskana. Heti moottorin käynnistyttyä tulin innokkaana kajuutasta ajohytin puolelle, oli ihanaa vaihtaa maisemaa. Aukolla ei minusta sitten ollutkaan niin ihanaa, mutta Kumlinge häämötti onnekseni aika lähellä. Suojaisemmilla vesillä uskalsin taas vähän nostaa päätäni ja nuuskutella meri-ilmaa.

30.6.-1.7. Torsholma

Rakas lokikirja,

olen aloittanut Ahvenanmaan valloittamisen. Heinäkuun ensimmäinen aamu valkeni Brändön Torsholman retkilaiturissa. Saaren kauniit Kihdille katsovat kalliot ja jonkinlainen näköalatorni näyttivät niin kutsuvilta, ettei paikkaa voinut ohittaa pääsemättä niille kävelemään. Tämä on siis lähinnä emäntäni mielipide, minulle riittävät ihan hyvin laiturin lähimaaston kalliot ja heinät.


Täällä on myös K-Extra, jonka pitäisi palvella tänään 10-17. Ehkä sieltä löytyy minullekin jotakin  herkkua tai viihdykettä.

Sain eilen olla paljon ulkona. Jahtasin innoissani yöperhosia ja katselin kummissani kirkkaassa vedessä ilakoivia kalasia. Minulle ämpäriin saalistetusta kalasta en niin välittänyt...