Vepsästä lähdin kohti luonnonsatamien ja hiirulaisten
mahdollisuuksia. Vietimme hellepäivää salapaikassa uiden ja ruokaillen. Paikka ei kuitenkaan muuten oikein kiinnostanut, joten lähdimme kohti lemppariani Torasvikeniä. Siellä kävelin taas innoissani ja nautiskelin viilenevästä ja rauhallisesta illasta. Hyttyset eivät hyttyssavusta piitanneet, vaan hyökkäsivät kimppuumme armottomasti. Aamulla taas paarmat olivat riesana. Löyhkäävä punkkipantani kiinnitettiin liiveihini. Kaulaan se toki kuuluisi, mutta haluan säilyä puhtaan karvan ja hikitassun hajuisena. Ehkä pannasta oli hyötyä, ehkä ei. Punkkeja minussa ei näkynyt.
Torasvikenin laiturin odotuskopissa kannattaa käydä tunnelmoimassa ja lukemassa vanhoja vieraskirjoja. Ikkunasta aukeaa kaunis näkymä lahden suulle. Jokakesäinen kohteeni on taas koluttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti