26.-27.7. Seglinge

Moisk lokikirja,

jätin kauniin Kökarin taa ja suuntasin kohti Kumlingen kuntaa. Sottungan edustalla ilahduimme suuresti, kun sinilevää ei enää näkynyt. Näillä suunnilla sitä on vähemmän kuin muualla. Seglingessä oli iloksemme myös järvi Norrträsket, jossa on uimalaituri. Vesi oli 25-asteista, joten kyllä tarkeni polskia.

Seglingen sympaattisessa satamakonttorissa oli myytävänä kaikenlaista pientä
matkamuistoa, savukalaa ja jätskiä. Minulle ei savustettu ahven maittanut. Ymmärrän kalan päälle lähinnä omissa sooseissani. Myös satunnainen lohipala ja silakka menevät alas.



Tahtoo kyytiin!

Sataman ilta oli rauhallinen, ja lähdin mieluusti tutkimusretkelle. Tutustuin muun muassa lauttalaituriin. Törmäsimme käärmeeseen, mutta se oli minun onnekseni liiskaantunut autotielle. Yritin myös kovasti päästä erääseen kalastusveneeseen.





Seglingen satama oli täynnä lasten leikkikaluja, ja pelimahdollisuuksia oli paljon. Myös tilaa ja poijuja riitti reippaasti. Satamassa oli myös sähkö ja laina- sekä vuokrapyöriä. Kaupan valikoima oli monipuolinen ja hinnat edulliset.

Seglingen järvi



25.-26.7. Sandvik, Kökar

Mau lokikirja,

Hellsön satamasta siirryimme Sandvikiin. Molemmat satamat olivat aamusta lähes tyhjiä mutta täyttyivät illaksi. Kissa mahtui iltapäivällä vielä hyvin sekaan.

Satamakonttorissa oli monipuolinen valikoima elintarvikkeita.
Viereisestä kahvilasta sai maukasta kinkkupiirakkaa salaatin kera sekä aamiaista. Satamamaksu oli 19 euroa, ja siihen kuuluivat suihkut, joihin camping-alue tosin tuotti ruuhkaa.

Yöllä satama oli rauhoittunut sen verran, että uskalsin lähteä kävelylle. Vilkas camping-alue oli minun makuuni kuitenkin liikaa, enkä todellakaan nauttinut reissusta. Sain nyhdettyä hermostuksissani vain pari heinää suuhuni. Mielestäni oli turvallisempaa paeta suorinta tietä takaisin kantokassiini. Päiväsaikaan tarkkailin sataman menoa vähän paremmalla menestyksellä.

Satamakonttorista sai vuokrata pyöriä, ja isäntäväki polkaisi vielä Otterböten pronssikautiselle hylkeenpyytäjien asuinpaikalle. Paikka on kävelymatkan päässä satamasta, mutta helteellä pyörä on kyllä mukavampi. Polkua pitkin kävelyä on pieneltä parkkipaikalta kuutisensataa metriä.


Pidempi vaellus jäi vielä odottamaan tukalan kelin takia.

Sandvikissa oli mukava tunnelma, mutta itse pidin kuitenkin enemmän rauhallisemmasta Hellsöstä. Sandvik on oikea valinta varsinkin silloin, jos haluaa sopivien etäisyyksien päähän nähtävyyksistä ja Karlbystä. Hellsötä ei kuitenkaan kannata jättää väliin.

23.-25.7. Hellsö, Kökar

Mjau lokikirja!

Olen viettänyt lokoisia hellepäiviä Kökarissa. Viihdyimme kaksi yötä Hellsön rauhallisessa satamassa. Minua ei ole paljon pihalla näkynyt, kun on ollut niin tuskaisen hikistä. Olen piileskellyt viileässä salapaikassani hytissä, josta minut välillä revitään haukkaamaan raikasta ilmaa.

Hellsössä nautiskelin iltakävelyistä. Isäntäväki vuokrasi hyvät Tunturin polkupyörät (2 tuntia 5 e, 4 tuntia 7 e jne.) ja porhalteli ympäri Kökaria. Karlbyssä oli hyvä leipomokahvila, jossa oli erikoinen jätskivalikoima. Siellä kannattaa vierailla.





















Hamnössä sijaitsevalle kirkolle piisasi teitse matkaa, mutta retki oli hikoilun ja paarmojen arvoinen. Kirkon sisällä oli rauhoittavan viileää, ja kallioilta on hyvät näköalat horisonttiin. Myös vanhassa fransiskuskappelissa kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa mielenkiintoiseen näyttelyyn.

Kuuman pyöräilyrykäisyn jälkeen isäntäväki ajatteli pulahtavansa veneestä uimaan. Edellisenä iltana ja vielä aamulla vesi oli ollut kirkasta, mutta pyöräilyn aikana tuuli oli tuonut kamalat levät lahteen. Olo oli kiitollinen. Onneksi illalla pääsi saunaan. "Pikkusauna" oli nimeään isompi, ja löylyä piisasi. Se kustansi kahdelta henkilöltä kympin. Suihku kuuluu satamamaksuun (20 e), ja erillisiin suihkukoppeihin mahtuu samalla kertaa vaikka pieni perhe. Virkistäytymisen jälkeen kannattaa istua iltaa ravintola Havspaviljongenissa ja katsella kaunista merimaisemaa.

Maisema kirkon takaa

22.-23.7. Verkan

Mau lokikirja!

Kirjaisten jälkeen palasinkin muutamaksi päiväksi kotiin, mutta nyt olen jälleen valloitusretkellä. Reissun ensimmäisen yön vietin Vepsässä, josta suuntasin aamulla Korppoon Verkaniin. Perillä vene oli täynnä nälkäistä väkeä, ja henkilökuntani ravitsi itseään ravintola Buffalon sinihomejuustopihvillä. Pihvi oli oikein mehukas ja maukas. Minä ravitsin itseäni omilla pöperöilläni. Illalla herätin huomiota ihmetellessäni meininkiä kojelaudalla loikoillen.










Kun helle hellitti, isäntäväki kävi kävelylenkillä Korppoon kirkonkylässä. Keskusta oli rauhallinen ja sympaattinen, ja kirkko oli hieno. Keskustassa oli kaksi puheliasta kissaa, jotka olivat ystävällisen kiinnostuneita turisteista.

Verkanin satamamaksuun
kuuluu sauna ja suihku. Suihkuun voi mennä lähes vuorokauden ympäri, mikä on aina plussaa. Satama oli rauhallinen, vaikka Buffalo olikin auki myöhään.

Puhelias kaveri

16.-17.7. Kirjais

Heips lokikirja!

16.7. suuntasin Boskäristä Kirjaisiin. Näimme Boskärin edustalla hylkeen. Se ihmetteli hetken pää pinnalla ja sukelsi sitten uppeluksiin. Liukas otus, jos minulta kysytään.











Kirjaisissa isäntäväki kävi hotkaisemassa ravintola Bystrandissa hampurilaiset. Tosi maukkaita kuulemma. Heidän ahmiessaan minä lepäsin ja toivuin isoista peräaalloista, jotka hyökyivät minua kohti Nötön suunnilta. Pian olinkin jo toipunut ja innoissani, ja lähdimme pitkälle iltakävelylle.



Kävin jättämässä puumerkkini kirjanvaihtopaikkaan, joka kiinnosti minua kovasti. Emäntä jätti sinne muutaman kirjan ja löysi yhden vaihdokin mukaansa. Sitten suuntasimme ihastelemaan auringonlaskua. Tunnelma oli mahtavan rauhallinen, vaikka säikähdinkin paria autoa. Olin jo ihan unohtanut sellaiset kulkupelit.




Kirjaisten kauppa oli tosi monipuolinen, ja sieltä sai kätevästi täydennystä aamupalapöytään.



Satamassa liikkui toinenkin laivakissa, jota emäntäni kävi moikkaamassa. Kaunokaisen nimi oli Mustikka. Mukavia reissuja hänelle ja muillekin kollegoille!

14.-16.7. Boskär

Mau lokikirja,

Nötöstä suuntasin kohti Boskärin retkisatamaa. Paikka oli kaunis ja rauhallinen, mutta pian liikenne alkoi pauhata. En enää oikein innostunut pitkästä kävelystä. Retkisatama oli varsin suosittu, ja moni vene pyörähti paikalla.


Hmm, mielenkiintoisia tauluja. Pitääpä tutkia.

Punkkeja saarella oli tajuttoman paljon, ja ne olivat mikroskooppisen pieniä. Todella tarkka punkkisyyni on kyllä tarpeen. Niiden lisäksi minua vaivasivat takaisin laiturille päästyäni kusiaiset, jotka olivat hyökänneet pehmoisten tassujeni kimppuun. Ne tekivät kipeää, ja näytin vähän apealta. Pitkän luontoretken ja tassujen lipomisen jälkeen maittoi taas lepo.

Isäntäväki kiersi hienon luontopolun ja otti punkittumisen ja nautoihin törmäämisen riskin. Jälkimmäisiä ei näkynyt, vaikka välillä kuului etäistä ammumista.









Boskärin laituri oli hieno ja jykevä. Siinä kelpasi loikoilla ja ihastella maisemia. Lisäksi grillipaikka oli laiturin tuntumassa. Omaa rauhaa täältä on kyllä turha etsiä.

12.-14.7. Nötö

Mau lokikirja!

Vietin taannoin pari yötä Nötössä. Menimme sinne lähinnä vain oleskelemaan. Lepäilimme ja latailimme akkuja. Sieltä olenkin viimeksi näpytellyt lokikirjaani, nettiyhteys pelitti tosi hyvin.

Emäntä lukea hotkaisi Katukatti Bobin. Se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja minä pidän peukkuja Bobille ja sen isännälle Jamesille.

Toisena iltana ylitsemme pyyhkäisi raju ja pitkä ukkoskuuro, jota vähän pelkäsin. Tuijotin vain välkkyviä salamoita. Rauhoituin kuitenkin läheisyydestä ja siitä, kun ukkonen vihdoin meni kauemmas.

Nötöboden

Nötön kaupassa sai taas täydennettyä varastoja, ja itäpuolen uudistetusta saunasta sai hyvät löylyt. Kauppa ja kahvila Alli ovat auki viiteen iltapäivällä.

Vanha tuulimylly

11.-12.7. Trunsö

Oi lokikirja,

koko venekuntamme innostui Trunsöstä kovasti. Siellä vallitsee rauhallinen saaristolaistunnelma ja luonto on kaunista. Meillä oli jo pieni huoli juomaveden riittävyydestä, mutta Trunsöstä sai sitäkin, vaikka satamalehdissä ei sitä mainittukaan. Ystävällinen satamaisäntä teki olomme todella tervetulleiksi. Satamasta saa myös sähköä, ja löylyäkin viskeltiin.

Päiväkävelystä en vielä niin innostunut, mutta illalla olisin voinut saalistusvietissäni kävellä loputtomiin. Painelin luontopolkua pitkin kuin rasvattu silakka. Teimme vielä uuden retken ja kävimme kuvaamassa upeaa kuuta. Mahtava paikka kaikin puolin! Ainoa huono puoli oli mielestäni heinien laatu. Löysin vain kovia saraheiniä, ja pääsin salaa hotkaisemaan puolikkaan sellaisen. Veneessä päästinkin sitten ensimmäiset veneökäni. Onneksi heinä tuli pois eikä jäänyt vaivaamaan.

            

10.-11.7. Björkö Byviken

Lokikirja.

Saalistaja valvoo

En pitänyt matkasta kohti Björköä. Tuuli mukavasti, ja aallot olivat minulle välillä vähän liikaa. Tunkeuduin vain emännän ja seinän väliin. Laskeuduimme kohti Aspötä. Se oli tupaten täynnä, joten jatkoimme matkaa ja päädyimme lopulta Björkö Byvikeniin. Lahti oli kaunis ja henki muinaisuutta. Se on myös suosittu ankkuripaikka, jossa voi valita, meneekö porukan keskelle vai etsiikö kauempaa oman sopukan.

Lahden länsipuolella on sisäjärvi Insjön. Itärannalta oli vaikea löytää kävelyreittiä toiselle puolelle, mutta apuveneellä pääsi kätevästi yli. Järvestä ja saaren pitkästä historiasta saa mielenkiintoista tietoa opaslehtisistä.



Björkö Byviken

9.-10.7. Luonnonsatama Korppoon alueella

MAU lokikirja!

Rumarista päädyimme luonnonsatamaan, josta olisi hyvä jatkaa matkaa. Ranta oli aika vaikeakulkuinen, enkä jaksanut olla siellä kauan. Silti mau´uin pihalle koko yön, ja isäntäväki oli tulla hulluksi. Lopulta vaikenin, mutta yö jäi vähän huonoksi.

Seuraavana päivänä minua valvotettiin mahdollisimman tehokkaasti, ja mau´uinkin paljon vähemmän. En ole harrastanut venemaukumista sitten ensimmäisen kesän, toivottavasti en aloita sitä taas...

Mitä vikaa maukumisessa muka on.

8.-9.7. Korpoström ja Rumar

Oi lokikirja,

jo päiviä sitten lähdin Torasvikenistä kohti Korpoströmiä, jossa täydensimme varastoja. Satamasta oli vähän vaikeaa löytää sopivaa koloa nopeaan asiointiin. Moni vene jäi pitkäksi aikaa pyörimään laiturien tuntumaan. Teimme tilaa muille ja menimme viettämään iltaa Rumariin, joka on ainakin laivakissan mielestä sympaattisempi paikka. Väylältä tulevat aallot kyllä haittaavat, kun kaikki hidastavat pahimpaan kyntövauhtiin. Yön saa kuitenkin nukkua aika rauhassa.


Rumarissa saunominen maksoi 15 euroa, ja sauna oli tilava ja viihtyisä. Sain jatkaa matkaa virkistyneen henkilökunnan kanssa.

Korpoström

7.-8.7. Luonnonsatama ja Torasviken

Lokikirjani,

Vepsästä lähdin kohti luonnonsatamien ja hiirulaisten
mahdollisuuksia. Vietimme hellepäivää salapaikassa uiden ja ruokaillen. Paikka ei kuitenkaan muuten oikein kiinnostanut, joten lähdimme kohti lemppariani Torasvikeniä. Siellä kävelin taas innoissani ja nautiskelin viilenevästä ja rauhallisesta illasta. Hyttyset eivät hyttyssavusta piitanneet, vaan hyökkäsivät kimppuumme armottomasti. Aamulla taas paarmat olivat riesana. Löyhkäävä punkkipantani kiinnitettiin liiveihini. Kaulaan se toki kuuluisi, mutta haluan säilyä puhtaan karvan ja hikitassun hajuisena. Ehkä pannasta oli hyötyä, ehkä ei. Punkkeja minussa ei näkynyt.

Torasvikenin laiturin odotuskopissa kannattaa käydä tunnelmoimassa ja lukemassa vanhoja vieraskirjoja. Ikkunasta aukeaa kaunis näkymä lahden suulle. Jokakesäinen kohteeni on taas koluttu!

6.-7.7. Vepsän tunnelmia

Lomamaukaisu!



Merten kauhu on päässyt matkaan. Lomareissu alkoi sunnuntaina Vepsästä, josta moni kiva reissu on alkanut. Olin sinne päästessäni aika väsynyt ja painuin mielelläni pehkuihin.

Aamulla nautiskelin leppoisasta kävelyretkestä. Sitten alkoikin hikinen hellepäivä, ja keskitin kaiken energiani lepäämiseen. Tuskaiseen kuumuuteen tarjosi helpotusta lähtö ja lempeä merituuli. Kerron Vepsän jälkeisistä seikkailuistani myöhemmin, nyt on nälkä.

Lomaan valmistautumista

Mau lokikirja!

Alukseni henkilökunta on kovasti valmistellut tulevaa lomareissua ja horisonttiin häipymistä. On paljon ostettavaa ja muistettavaa. Lähtöpäivä ei ole vielä ihan varma, mutta pian pääsen merille!



Pekka-herra

Viime viikonloppuna veneily rajoittui kotilaituriin, koska kävin
moikkaamassa Pekka-serkkuani. Ilmassa oli varovaista ja laiskaa sihinää. Olisinpa vähän ystävällisempi sielu, niin utelias Pekka saisi kaverin.

Lomavalmisteluihin on kuulunut muun muassa Symppis-punkkipannan hankkiminen. Se haisee kauhealta! Minä en ihme kyllä tunnu löyhkästä piittaavan, mutta ainakin punkit ja isäntäväki karkottuvat. Käytän pantaa vain ulos mennessäni, muuten se saa olla jossakin mahdollisimman syvälle haudattuna... Nytkin sen tuoksu leijailee emännän nenään, vaikka se on muovipussissa eri huoneessa. Toivotaan kuitenkin, että se on tehokas ja että lemu vähän lievenee.