14.-15.9. Sattmarkssundet

Oi lokikirja,

lauantaina lähdin taas kohti Airiston aaltoja. Keula suunnattiin Sattmarkin kahvituvan vieraslaituriin Paraisille. Matka sujui kauniissa auringonpaisteessa mukavasti. Satama oli rauhallinen, ja vieraslaituriin tuli toinen vene vasta aamulla. Laituri on kapean väylän varrella, ja ohitse kyntävien veneiden aallot kimpoilivat rannalta toiselle häiriten minua jonkin verran. Syysliikenne oli kuitenkin jo aika rauhallista. Laiturin vieressä on pieni hiekkaranta, josta lämpimällä säällä voisi hyvinkin polskahtaa uimaan. Alueella on myös eripituisia vaellusreittejä, jotka kiireen takia jäivät vielä tutkimatta.

Isäntäväki maisteli 1700-luvun laivamiestorpan kahvilassa kakkua ja itseleivotusta leivästä tehtyä voileipää. Molemmat maittoivat hyvin, ja kahvin hintaan kuului santsikuppi. Munkki tai pulla olisivat maistuneet paremmin kuin tuhti kakkupala, mutta valinnanvaraa ei ollut niin paljon. Ulkona soi mukava haitarimusiikki ja syysaurinko lämmitti iloisia kahvittelijoita. Näin syyskuussa kahvitupa on auki vain lauantaisin ja sunnuntaisin, mutta jos kahvihammasta kolottaa, niin vielä on pari viikonloppua aikaa vierailla Sattmarkissa.

Kotia kohti suuntasimme Paraisten Suntin läpi. Ennen keskustaa veneilijä saa alittaa noususillan. Poliisi oli sunnuntaina aktiivinen, sillä ratsia odotti sekä Sattmarkin sillan takana että Suntin päässä. Olenkin jo ihmetellyt, että missä ne poliisit lymyävät. Muutoin kotimatka sujui mukavan rauhallisesti maisemia katsellessa.

7.-8.9. Hääveneilyä

Mau, mjaau, mriauuurrr lokikirja!

Tämä viikonloppu olikin aivan erityinen, sillä juhlittiin setäni häitä ja tuoreimman perheenjäsenen ristiäisiä. Minäkin olin vähän juhlinnassa mukana, sillä veneemme oli hääveneenä. Venematkan aikana raahauduin kajuutasta jokseenkin vastahakoisesti onnittelemaan hääparia. Olin sen hetken tietysti korrektisti pukeutunut. Muutoin minua ei paljon näkynyt, ja tylsistyin yksinäni veneessä bändiä kuunnellen. Vasta illalla pääsin pihalle jaloittelemaan. Kauhun hetkiä koin, kun pelottava piraattilauma ryösti morsiamen veneellä ja tömisteli kannella. Neitoa uhkasi jopa lankku, mutta onneksi sulhanen tyynnytti hurjat piraatit lumoavalla runolla ja laululla ja sai naisensa takaisin.

Ulkoilusta ja satunnaisista leikkituokioista huolimatta olin olooni varsin tyytymätön ja kostin seuranpuutteen isäntäväen saapuessa yöpuulle. Aina kun he olivat nukahtamassa, aloin mouruta hullun lailla enkä lopettanut millään ilveellä. Suloinen kostoni jatkui monta tuntia ja isäntäväki oli varsin vihainen. Hahaa!

Terrorisoinnistani huolimatta viikonloppu oli kuitenkin mainio ja ilma oli mitä kaunein. Hääparia onnisti, sillä yhtä upeaa keliä ei ole ollut samaisena viikonloppuna 30 vuoteen. Sunnuntaina keli oli jopa kuuma, ja Airisto oli pullollaan säästä nautiskelevia veneilijöitä.


Vielä kerran muhkeat onnittelut tuoreelle avioparille perheineen!

31.8.-1.9. Paraisten vierasvenesatama, Kalkholm

Hei lokikirja,

vietin muinaistulien yön Paraisilla ihastellen sataman edustalle sytytettyä kokkoa. Porukkani ovat ihastelleet sitä jo monta vuotta ennen kuin minusta oli tietoakaan ja olin vain haaveissa. Tuli näkyi hienosti veneestä, ja katselin sitä rauhallisin mielin suuresta väkijoukosta ja metelistä piittaamatta. Kaikki oli vallan mainiosti, kunnes kuului kova paukahdus ja taivaalle räjähteli outoja valoja. Siinä vaiheessa luikahdin piiloon ja jätin räjähtelevät valoilmiöt suosiolla isäntäväen katseltaviksi.




Lopulta pamahtelu päättyi ja siirryin sisätiloihin leikkimään raivoisasti. Sunnuntaina vaihdoimme paikkaa Sunttiin, jonka miljöö miellyttää minua enemmän. Ennen Paraisilta lähtöä poikkesimme vielä K-Supermarket Reimarin laituriin. Minä sain kaupasta uuden, hienon wc:n! En ole vielä vihkinyt sitä käyttööni, mutta kohta sen teen.

Ensi viikonloppuna veneeni palveleekin hääveneenä. Ehkä minunkin pitää keksiä päälleni jotakin juhlavaa...