pääsin taas Trunsöön, johon ihastuin kesällä 2014. Tunnelma oli taas kiireetön ja lämmin, vaikka ilma olikin vähän kolea ja tuulinen. Tällä kertaa en nähnyt edes käärmeitä. Kallioilta oli upean usvaiset näkymät merelle. Viimeksi saarella vieraillessani sää oli aurinkoinen. Oli hienoa nähdä Trunsö vähän salaperäisemmässä valossa.
Sataman tuntumaan oli ilmestynyt jostakin kolme ponia, joita en viime vuonna nähnyt. Yksi oli selvästi pomo. Katselin otuksia ja nuuhkin ilmaa ihmeissäni. Ponit vain mutustivat heinää minusta piittaamatta. Minäkin ahmin hädissäni muutaman ruohonpätkän. Se aina rauhoittaa minua tällaisissa uhkaavissa tilanteissa. Lopulta kyllästyin heppoihin ja poistuin arvokkaasti takavasemmalle.