Ruoskin itseäni, kun en ole jaksanut aikoihin kirjoitella. Tämän vuoden veneilyt on taas veneilty, ja odottelen jo ensi kesää. Syksyn reissuja synkensi serkkuni Pekan siirtyminen kissojen taivaaseen lokakuun alussa. Emme koskaan ehtineet lähentyä, kun olen niin epäystävällinen. Ikävöin vanhaa herraa silti.
 |
| Pekka |
No, 20.9. käänsin kokan kohti Airiston hotellia. Porukkaa oli aika vähän, ja ilta sujui rauhallisesti. Mökeissä ja spa-rakennuksessa oli vilkasta elämää, ja uimarannallakin kirmasi vielä muutama rohkea nakupelle. Satamakausi oli lopuillaan, ja kioskissa oli alennusmyynti.
Yöllä olin hirveä. Mau'uin pihalle saalistamaan kuin teuraseläin. Isäntäväen hermot olivat riekaleina, enkä rauhoittunut sylissäkään. Jatkoin aina vain, kunnes aamu jo sarasti. Oikein mukava yö. Viihdyimme Stormälössä pitkälle seuraavaan päivään. Kotimatkalla kyhjötin tyytyväisenä emäntäni sylissä ja katselin aaltoja. Pysähdyimme vielä Vepsään ruokailemaan, ja sitten suuntasin kotiin.
